torstai 10. joulukuuta 2015

Uusi ystävä, arjen haasteita ja ylpeydenhetkiä


Tänään olin niin ylpeä pienestä Hiiwiöstäni. Olimme parin viikon tauon jälkeen käymässä Karva-Kaveri-vierailulla erityisluokassa Pihkan ja Lumin kanssa. Lumi on koko syksyn kovasti opetellut rauhoittumista ja nuorten kanssa työskentelyä, ja tänään voin sanoa, että nyt alkaa homma olla hallussa. Se osaa hienosti lähestyä, tulee syliin ja rapsuteltavaksi ja nauttii huomiosta, mutta tekee sen rauhallisesti. Tänään se oli oli myös selkeästi enemmän "työmoodissa" kuin aiemmin, ihan kuin Pihka, kuin paraskin viisas aikuinen.
Nyt syksyn aikana erityisluokissa on käynyt useampia sijaisia ja kouluavustajia ja on ollut tosi mukava havaita, kuinka he tunnin jälkeen tulevat poikkeuksetta kiittelemään miten positiivinen vaikutus koirien läsnäololla on nuoriin.

Today I felt very proud of Lumi. I was visiting the school class with Pihka and Lumi where we have been nearly every week since Lumi arrived. Lumi has been practising a lot of "calm down behaviour" as a part of getting her introduced on working some day as my therapy dog; an animal companion who could help elderly people, children with special needs etc. And today, she was just being wonderful! She was clearly on her "working mode" and for that brieh hour, I think I saw a small glimpse on what she could be like - and do I need to mention that I loved what I saw. 

During this autumn semester Pihka, Lumi and I have met several new teachers on the classes and without exception all of them have been very  impressed by the influence the dogs have on students. In "our " classes there are nearly 20 teenagers all of them having different special needs and the teachers always note how much calmer and more motivated the students are when the dogs are around. 



Muutenkin pikkupentuajat alkavat selkeästi olla taaksejäänyttä elämää, sisäsiisteysasiat sujuvat ja orastavia itsenäisyyden merkkejäkin on havaittavissa. Vähän voi välillä kokeilla, kuinka pitkälle saa mennä ja mitä kaikkea tehdä. Pääosin Lumi tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan varsin vaivaton ja mukava kaveri. Arkihaasteessa emme ihan niin paljoa ehtineet harjoitella kuin suunnittelin, ja työtä hihnassa kävelyn eteen saadaan varmasti jatkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Silti idean Lumi tuntuu tajunneen, eikä se kai kovin hullusti ole, jos meidän 5-vuotias pystyy Lumia taajamassakin taluttamaan, kuten tästä videopätkästä voi vilkaista.
Edelleen pitää vahvistaa myös arjessa luoksetuloja herkkupalkoilla. Tarhaanmenot ovat Lumista olleet vastenmielisiä joten sinne mennään nykyisin pihalta aina ruokaämpärin kanssa. Ruoka-annos tuntuu olevan niin hyvä palkka että jo kannattaa tulla tarhaankin ;)

Ok, I have a small confession to make. I have not been practising my every-day-life-challenge as much as I planned. Our goal was to improve walking on leash and it did improve, but the progression would have been greater if we would have been training more actively... ;) I think Lumi has however figured out the idea as can be seen from this video where my 5 yr old daughter is walking with Lumi in town. 
 

 Niin, se uusi ystävä! Laumamme täydentyi viime viikonloppuna eräällä karismaattisella sinisilmäisellä tulevaisuudentoivolla. Lumi ystävystyi kaverin kanssa silmänräpäyksessä ja onkin ollut viime päivät kiireinen näyttäessään uudelle tulokkaalle kaikki tärkeimmät asiat; täällä on ruokavarasto, näin huijataan Ninniltä luu, täällä on sohva, tässä nukutaan ja näin pihistetään lapsilta lattialle unohtuneet tavarat. Onneksi tämä tulokas on temperamentiltaan aika rauhallinen joten ihan hulabalooksi ei sentään ole yhteiselo vielä mennyt ;)
Lapset nimesivät kaverin Dustyksi Lentsikat-elokuvan päähenkilön mukaan. Toivotamme Dustyn lämpimästi tervetulleeksi Käpälämäelle!


Oh, and we also have a new friend! This charming blue-eyed fellow moved in last weekend. He is a 5-month old Siberian/Alaskan Husky puppy. The children named him Dusty after The Planes movie. Lumi has been pretty busy for the last few days showing Dusty all the important things like where to find food, this is how to steal a bone from Ninni, where the sofa is located and how to play with children's toys whom they have left lying in the floor... Luckily Dusty seems to have quite calm temperament to balance up Lumi's liveliness a bit ;)

perjantai 27. marraskuuta 2015

Se hetki kun sydän melkein pysähtyy...

Tunnustan. Olen aivan naurettavan kiintynyt tuohon pentuun. Onhan se rasittava duracell mutta toisaalta aivan ylihellyttävä pitkine jalkoineen ja korvineen. Sitä paitsi se alkaa olla oppinut kaikin puolin talon tavoille ja ison osan sisälläoloajasta jo hengailee varsin rauhallisesti. Lapset voivat pelata jalkapalloa sen nenän edessä ja pentuhan nukkuu, jos sattuu nukuttamaan. Jos ei, se saattaa liittyä peliin ja hetken päästä kaikki ovat yhtenä nauravana mykkyränä pitkin lattiaa. Sen perusluottamus ihmisiin on hyvin vahva ja olipa ihminen ulkoisesti kuinka erilainen tahansa, kaikki näyttävät kelpaavan rapsuttajiksi ja leikkikavereiksi. Se on hyvin motivoitunut temppukoulun oppilas ja tulee uteliaana ja reippaana mukana kaikkialle, mihin olen sattunut sen kuljettamaan. Niin ja nyt on mennyt jo viikko ilman ainuttakaan pissalammikkoa sisällä!
No niin, pentu on siis pieni ja ihana ja söpö (ainakin silloin kun se nukkuu). Tänään oltiin tekemässä lasten kanssa lumitöitä pihalla, Lumi, Ninni-husky ja Pihka hengailivat vapaana. Yhtäkkiä huomasin, ettei Lumia ja Ninniä ole näkynyt hetkeen. Nurkan takana syömässä luuta, ajattelin. Eivät olleet. Kiersin toisen nurkan taakse ja huomasin kahdet jäljet, jotka veivät rantaan. Se tunne, kun pääset sinne rantaan ja huomaat jälkien menevän jäälle.... Ja tiedät, että  jäät on huonot. Ei puhettakaan että olisin itse vielä uskaltanut edes käydä rannassa kokeilemassa, kestääkö ne. Huutelin ja aloin jo katsella valmiiksi reikää, minne ne ovat pudonneet (onneksi sellaista ei näkynyt). Sitten ilmestyy vastarannalle parin sadan metrin päähän valkoinen ja musta piste ja ne lähtevät tulemaan yli, takaisin kotiin. Pitkät sekunnit, voin kertoa!! Mutta yli tultiin, tällä kertaa. Siinä ne sitten pyörivät jaloissa ja ihmettelivät, mikäs tässä nyt on hätänä, vähän käytiin tuolla mökkiläisiä moikkaamassa....

Ensimmäinen kerta kun Lumi on lähtenyt pihasta ja viimeinen kerta, kun se Ninnin kanssa saa hengailla pihalla ilman kunnon valvontaa.

Sisällä piti vähän sylitellä. Ihan vaan varalta. Olla kiitollinen että nuo raivostuttavan rakastettavat rakit on vielä tuossa.

En kuitenkaan olisi minä ellen olisi samalla käyttänyt tilannetta hieman hyödyksi; näin meillä tehdään käsittelyharjoituksia ;)
Rentoilua


tiistai 24. marraskuuta 2015

Temppukoulua pitkästä aikaa

Ei me arkihaasteen lomassa olla temppuiluakaan unohdettu. Viime viikolla opeteltiin tukea vasten kahdella tassulla istuminen ja sen jälkeen ollaan leikitty vähän erilaisia palloleikkejä. Itsellekin tosi mukavaa vaihtelua opettaa välillä jotain aivan erilaista, uutta ja "hyödytöntä". Tarkoitukseni oli alunperin opettaa kuonokosketuksella pallon pelaaminen, mutta tassujen käyttö tulee Lumilta jotenkin niin luonnostaan että saa nähdä, tuleeko tästä sittenkin jotain muuta. Lumi on tosi hauska pentu treenata, se on oppimistilanteissa aika rauhallinen ja muistaa todella hyvin oppimansa.

Pallotemppuilun alkeita

Heh, huomasin juuri että olen tullut tässä parin kuukauden aikana opettaneeksi alkeita vaikka vähän mistä, mutta valmiiksi ei ole kovinkaan moni juttu tullut. No, josko meillä olisi vielä se yli kymmenen vuotta yhteistä aikaa jäljellä ja tehdä asioita loppuun ;)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Edustustehtäviä


Kuntille oli tänään sovittu pulkkakoirapäivä Kuusamon torilla olevaan joulutapahtumaan. Toista pulkkaa veti Taneli-samojedi ja edustustehtävissä oman osansa hoitivat Kenna sekä Lumi. Paljon riitti rapsuttajia ja lapsia pulkan kyydissä, hymyjä ja kiitoksia. Lumi teki osansa kuin konkari ainakin, antoi tassua ja kiipesi syliin jokaiselle joka otti. Iltapäivästä pikkukoira alkoikin jo olla sen verran väsynyt että käpertyi Kuntin pulkaan nokosille.



Arkihaastetta olen yrittänyt urheasti toteuttaa hihnalenkkeilemällä Lumin kanssa edes sen kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta yleensä ollaan tehty ihmisten ilmoilla taajamassa ja toinen on sitten ollut erilaisia luopumisharjoituksia sisältävä "intensiivitreeni" täällä kotona. Levittelen pihalle erilaisia houkutuksia ja palkkaan luopumisesta ja kontaktinpidosta. Vetäminen on jonkin verran vähentynyt kaupunkikävelyilläkin, tai oikeastaan sitä nyt ei pääse juuri tapahtumaan. Aina, kun hihna kiristyy, pysähdyn ja yritän täten saada iskostettua Lumin mieleen ettei vetämällä yksinkertaisesti pääse mihinkään mukavaan paikkaan. Hankalista paikoista kuten toisista koirista tai jotenkin yli-ihanista ihmisistä mennään suosiolla ohi namittamalla mutta yhä vähemmän tarvitsee jatkuvaa namittamista. Sormikosketuskin on osoittautunut hyödylliseksi taidoksi, sillä on helppo ohjata koira penkan puolelle väistämään pyörää tai muuta liikennettä, ja Lumi kokee jo pelkän tempun itsestään palkitsevana.
Toki edistyminen olisi nopeampaa jos pystyisimme harjoittelemaan enemmän, mutta toisaalta olen yrittänyt korvata määrän laadulla. Se mitä tehdään, tehdään ajatuksen kanssa ja hyvin.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Arjen taitoja

Facebookissa seikkaillessa tupsahti eteeni Tunti viikossa- koirankoulutushaaste jonka tarkoituksena on nimenomaan käyttää tämä tunti arjen taitojen opetteluun ja hiomiseen. Lumilla alkaa jo olla jotain perustaitoja, varsinkin ikäisekseen, aika kivasti hallussa - toki tekemistäkin yhä on kuten alla oleva videokooste kertoo.
Lumin arkitaidot

Noiden lisäksi se kulkee hienosti vapaana mukana metsälenkeillä, pysyy pihalla, tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Pihalle ja varsinkaan tarhaan se sen sijaan ei haluaisi mennä - tähän ei tunnu edes lahjonta juuri vaikuttavan joten sinne sitten vain mennään kaulapannasta taluttamalla ja pääosin pentu tähän tyytyykin. Toki se yleensä saa jonkinlaisen palkan tarhaan mennessään joka tapauksessa, mutta kun sisällä oleminen olisi niin paljon hauskempaa...

Mutta se, mihin varsinaisesti aion käyttää tämän arkihaasteen, on hihnakävelyt. Maalaiskoiraa kun ei normaalisti kotosalla tarvitse hihnassa kuljetella, niin helposti se sitten vain jää tekemättä. Kun mennään ihmisten ilmoille niin koira on taluttimessa ja sitten ihmetellään että kylläpäs se vetää. Nii-in. Josko vaikka opettaisi sille jotakin? O:) Eli täten haastan itseni viemään Lumin kaksi kertaa viikossa kylille hihnalenkkeilemään sen puolisen tuntia kerrallaan. Keskittyen erityisesti siihen että kuljetaan vetämättä. Tulevalle rekikoiralle vetäminen on geeneissä mutta minua ei epäilytä hiukkaakaan, etteikö pentu oppisi erottamaan, milloin saa vetää ja milloin ei, kun se sitten jokus tulevaisuudessa aloittaa valjakkokoiran uransa. Varsinkin, kun vetämistä ei todellakaan ole tarkoitus kitkeä "kovalla kädellä" pois vaan luopumisen kautta ja oikeasta palkiten. Kuten tuosta videosta käy ilmi, luopumiselle on tehty jo aika hyvät pohjat joten periaatteessa ei tarvitse muuta kuin yleistää se koskemaan myös hihnassa kävelemistä. Tulen raportoimaan iloksenne, kuinka käy ;)

Joku aika sitten valitin sisäsiisteysongelmista ja mietin että tuleekohan jossain vaiheessa koiranpennuille samanlainen herkkyyskausi sen suhteen kuin ihmislapsille kuivaksiopetellessa. Väittäisin, että tulee, ja Lumin kohdalla se hetki on nyt. Ihan tässä parin päivän sisällä olen yhä useammin nähnyt sen kipittävän ovelle päin ja heti ulos päästyään se on yleensä pissannut. Aiemmin se vain pissasi juuri siihen kohtaan missä sattui kyseisellä hetkellä olemaan. Lisäksi se alkaa oppia lirauttamaan ennen kuin tulemme esimerkiksi pitemmän ulkoilun jälkeen takaisin sisälle . Tietenkin myös minä olen alkanut oppia, miltä juuri tämä pentu näyttää silloin kun se aikoo alkaa tekemään tarpeitaan.

Catch them being good. Lause jonka kuulin eräässä ihmisten oppimista ja motivoimista käsittelevässä seminaarissa, ja sopii erinomaisen hyvin myös koiriinkin. Oppiminen nopeutuu, kun keskitytään positiiviseen.





While surfing in Facebook I got around this "every day skills - dog training challenge". The idea is to use one hour every week to learn or practise an every day skill (such as walking nicely on a leash, passing other dogs, come when called, behave while having nails clipped / groomed... whatever your own dog is needing to practise) with your dog. You can divide the hour as many pieces as you like, or use the whole hour at once (which might not be so effective) ; but you should do it four weeks in a row. 

I think Lumi has a quite nice foundation for basic skills concerning her age. She is getting fluent with her "leave it" command, is able to rest calmly in a crate, comes when called, follows very nicely off-leash on our walks, sits and stays for a short amount of time (like waiting for food) and travels comfortably in a car.  Here is a short video of Lumi showing some of the things she has learned. How we have done this? Only with positive reinforcement. Catch them being good is a sentence I learned from one lecture about human motivation and learning and it also describes my philosophy with Lumi very well. Rewarding from good behaviour makes learning new skills faster.

What we furthermore still need to train though, is walking on a leash. As we live far n the backwoods of the countryside, Lumi spends most of her time without a leash while we are at home. She simply doesn't need one! Obviously that is a very good thing, but when going in to the town, she has to have her leash... She has been quite good with it until the past few weeks where she has started to show me some desire to pull - well, she is a sleddog after all ;) Some people say you should never teach your sleddog NOT to pull... I think it is nonsense. Running and pulling in a team are a whole different thing than taking a calm Sunday walk in the town. And the walks get way more relaxing for both of us if my little husky is not pulling my shoulder off! So, my challenge  is to take Lumi to town at least two times a week and train some Sunday walks. I will keep you posted on our progress. 



 

torstai 5. marraskuuta 2015

Voittajana maaliin

Luin jostakin hiljattain, lähinnä kisatreeniä ajatellen, että koira palaa kentälle aina siinä tunnetilassa, missä se lähti sieltä edellisen kerran. Valitettavasti ei ole nyt antaa lähdettä tälle väitteelle, mutta se jäi jonnekin takaraivoon raksuttamaan ja kuulostaa omaan korvaani varsin loogiselta. Jos koira lopettaa treenin voittajana, ehkä lelu suussa leuhottaen, niin johan se on seuraavalla kerralla kerjäämässä lisää, haastamassa vielä vähän enemmän. Jos koira sen sijaan lopettaa "huh nyt on puristettu viimeisetkin pisarat" - fiiliksellä, vaikka ihan näennäisesti iloisena ja tyytyväisenäkin, voi seuraavalla kerralla olla matalampi into työskennellä ja homma jäädä helpommin kesken. Tämä koskee pääasiassa ei-rodunomaisia käytöksiä kuten vaikkapa tokoa, joillekin ehkä myös agilitya, johon kaikilla koirilla ei ole sellaista sisäsyntyistä paloa. Sen sijaan vaikkapa hyvä rekikoira tai metsästyskoira kestää kyllä välillä tuon "viimeinen pisara" - fiiliksenkin koska sisäinen motivaatio tehdä  ko. asiaa (vetää rekeä, etsiä ja löytää riistaa) on niin äärimmäisen kova että se kantaa yli väsymyksenkin. Tottakai niidenkin pitää välillä päästä voittajana maaliin mutta voin vakuuttaa, että on aivan toinen asia kouluttaa huskysta rekikoiraa kuin agilitykoiraa, tokosta nyt puhumattakaan (been there, done that). Kouluttajan taitoa toki kysytään siinä, että osaa lopettaa treenin sen ollessa parhaimmillaan, mutta ihan aina se ei ole niin helppoa. Tekee mieli kokeilla, joskos se vielä kerran onnistuisi yhtä hienosti.. Ja toistoistahan koira oppii, joten eiköhän tehdä vielä yksi pätkä. Itse olen koko viime kesän Pihkan kanssa agilitytreeneissä opetellut (ja pääosin  mielestäni onnistunutkin!) että lopetetaan siihen parhaimpaan, silloin, kun fiilis on ylimmillään. On välillä vaatinut luonteenlujuutta sanoa koutseille ettei me tehdä enää,  nyt meni niin hyvin, kun samaisella radalla olisi voinut vielä kokeilla jotain eri ohjausta tai nipistää jostakin kaarroksesta muutaman sekunnin vähemmäksi. Pihka ei ole koira, jonka kanssa voi jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia pitkäksi aikaa, jos se tekee kerran tai kaksi oikein, homma on siinä. Kolmannella ja neljännellä toistolla se alkaa miettiä, pitäiskö tässä nyt sittenkin suorittaa jotakin muuta ja paketti hajoaa.

Lumiin tämä asia liittyy siten, että olen pyrkinyt sen ollessa mukana koulukäynneillä aina päättämään vierailun kun pentu on rauhallisessa ja rennossa, tasapainoisessa fiiliksessä. Toiveena se, että jonain kauniina päivänä tunnetila yhdistyy tilanteeseen ja pentu virittyy automaattisesti oikealle taajuudelle, kun saa liivit päälleen. Tänään oltiin jo aika lähellä, Lumi oli huomattavasti rauhallisempi kuin aiempina kertoina, malttoi kunnolla jäädä rapsutuksiin vaikka välillä meinasikin hepuloida pingispallosta (nuoret saivat luvan pelata hetken tehtyään sen tunnin aiheena olleet tehtävät). Lumille alkaa myös kehittyä sosiaalista pelisilmää, jota olen Pihkassa aina ihaillut. Pihka tietää, kenen luokse kannattaa mennä ja osaa lähestyä hienosti, ei liian tunkeilevasti vaan juuri niin, miten näitä nuoria pitääkin lähestyä. Tänään näin Lumin ensimmäisiä kertoja tekevän vähän samaa ja olin hyvin, hyvin tyytyväinen.

Loppukevennykseksi kotivideo, jossa Unna 5 v on harjoitusohjaajana Lumille. Alussa harjoitellaan jalkojen läpi tulemista ja seuraavaksi halin antamista (eli esimerkiksi pyörätuolissa olevan tervehtimistä - miksei tuota tosin voisi käyttää nuortenkin kanssa). Tuo halijuttu on ihan ensimmäinen harjoitus aiheesta ja Lumi on vielä aika rauhaton, mutta uskon sen kyllä muutaman harjoituskerran jälkeen oppivan melko nopeasti tassujen paikat ja odottamaan rapsutuksia. Tassujen ei ole tarkoitus olla sylissä vaan penkillä, jotta koiran paino ei tule asiakkaan päälle ja tilanne muodostu näin epämukavaksi. Kuva tärisee hieman, sillä kuvaajana toimi 4 -vuotias Oula ;) Mainiota, kun on innokkaat ja pätevät avustajat ihan omasta takaa!

Lumi ja Unna

tiistai 3. marraskuuta 2015

Liebster Award

Miran Tassujen Alla-blogi laittoi tämmöisen haasteen. Suht uutena blogimaailmassa tämä olikin minulle aiemmin tuntematon suuruus, mutta kysymykset ovat ihan kivoja joten vastaillaanpas sitten :)

Homman nimi on seuraava..
Haaste kulkee blogista toiseen ja haasteen saa aina alle 200 lukijan blogi. Eli tällä jaamme näkyvyyttä niin haasteen antajalle, kun haasteen saajille :) Kiitä haasteen antajaa, vastaa hänen esittämiin kysymyksiin ja luo 11 uutta kysymystä. Sen jälkeen listaa 11 Liebester awardin ansaitsevaa blogia.
 
Kysymykset:
  1. Ketä perheeseesi kuuluu?   Avomies, kaksi alle kouluikäistä lasta ja 23 koiraa, joista Lumi siis on nuorimmainen.
  2. Missäpäin Suomea asutte ja miten? Kuusamossa, keskellä korpea pienessä vaaleansinisessä omakotitalossa. Pihalla ei vielä ole sitä perunamaata mutta iso koiratarha on!
  3. Miten blogisi kertoo sinusta? Blogi kertoo Lumin matkasta pienestä pennusta aikuiseksi rekikoiraksi, parhaaksi ystäväksi, hienoksi Karva-Kaveriksi. Rivien välistä lukien se kertoo myös todella paljon minusta, arvoistani, suhteestani koiriin, ihmisiin ja ympäröivään luontoon.
  4. Jos perustaisit blogin tänään, mistä se kertoisi tai olisiko sillä joku tietty teema? Tämä blogi on niin tuore että teema olisi varmaankin edelleen sama.
  5. Miten olet päätynyt bloggaamaan? Aluksi kirjoittelin pääasiassa itseäni varten tietynlaista koulutuspäiväkirjaa Lumista, kun huomasin että Facebook-päivityksiä monikaan ei jaksa lukea. On myös kätevämpää kun Lumia koskien kaikki enemmän ja vähemmän merkittävät asiat ovat täällä samassa paikassa eikä sikin sokin Facebookin aikajanalla. Haaveilen, että jos vielä löydän jostain oikeanlaisen, toimivan sovelluksen, niin vuoden päästä printtaisin tämän kirjaksi itselleni. Jos joku tietää jo tämmöisen sovelluksen olemassaolosta, niin saa suositella!
  6. Mitkä on 5 tärkeintä asiaa elämässäsi? Perhe, koirat, luonnon keskellä asuminen, työ joka on samalla elämäntapa (ja tässä päästään taas kohtaan koirat) ja terveys.
  7. Jos olisi pakko luopua yhdestä tärkeimmästä asiasta, mikä se olisi? Varmaankin tuosta työstä luopuisin, elämäntavasta tosin en, ellei olisi aivan pakko.
  8. Mitä teet yleensä ensimmäisenä aamulla kun heräät? Toivotan lapsille hyvät huomenet (ovat yleensä nousseet vähän ennen minua) ja päästän sisäkoirat ulos pissalle.
  9. Kerro jostain rutiinistasi, eli miten teet jonkun asian kerta toisensa jälkeen Säännöllisten rutiinien muodostaminen on minulle hankalaa ja minulla on joku miltei pakkomielle keksiä aina erilaisia tapoja jokapäiväisten asioiden toteuttamiseen. No pyykkiä pesen varmaan joka päivä samalla tavalla (kaikenväriset sekaisin ja kirjopesuainetta perään) ja koirien ruokinta sentään menee kutakuinkin samalla kaavalla joka päivä. Eli huskeille on 5 kg lihaseosta sulamassa, jaan sen kahteen ämpäriin, vettä päälle niin että on miltei täynnä, lisätään sinkki-biotiinijauhe, 2,5 l Valion Extra Energy - puristenappulaa (on muuten hyvää evästä!) per sanko; nopea sekoitus ja annostelu tarhoissa suoraan kuppeihin. Joskus kun kyllästyn tähän rutiiniin niin otan koirat kolmessa erässä kerrallaan juoksutarhaan syömään mutta viime aikoina se on jäänyt jostain syystä vähemmälle.
  10. Tiedätkö mitä on Karva-Kaverit? Tiedän sillä kuulummehan Lumin ja Pihkan kanssa heihin itsekin :)
  11. Kesä vai talvi? Tarvitseeko tätä minulta edes kysyä... 
 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Temppukoulu jatkuu

Temppukoulussa ollaan siirrytty vaiheeseen, jossa Lumi opettelee tekemään minun kanssani osaamansa temput myös muiden ohjaajien kanssa. Tämän yhteydessä vaihdoin suulliset käskyt tempuista käsimerkkeihin, sillä ne ovat kaikille osapuolille selkeämpiä. Lumin on tulevaisuudessa tarkoitus pystyä tekemään yksinkertaisia temppuja kenen tahansa ohjeistamana, ja suullisissa käskyissä on niin paljon vaihtelua äänenpainoista ja sanomistyylistä lähtien, että koin käsimerkit yksinkertaisimmiksi. Jokaisen on helppo nostaa sormi pystyyn ja saada koira istumaan, tai kääntää sormi osoittamaan lattiaa maahanmenon merkiksi. Avokämmen ojennettuna tarkoittaa anna tassu, lattiaa koskettava sormenpää toimii signaalina "pum"-tempulle (kellahda kyljelleen). Harjoitusohjaajina on ollut pari opiskelijaa sekä tänään treenattiin vanhempieni kanssa. Ohessa pieni video Lumin harjoittelusta äitini ohjauksessa. Ihan täysin ärsykekontrollissa nuo käskyt eivät vielä ole, mutta mukavalta tuo yhteistyö silti näyttää. Nyt pitäisi vain saada mahdollisimman paljon muitakin ihmisiä Lumin kanssa "leikkimään", vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ;)

Temppuilua

Kyläilyreissu päätettiin näin:  Olipa kerran makkara
Pihka-raukka luuli varmaan tuota makkaraa oikeaksi kun silppusi sen palasiksi.... Ei huolta, Taneli-samojedi, Pihka on luvannut käydä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja tuoda jouluksi sinulle uuden..! 

Lumi is showing what she has learned lately. I changed the commands instead of verbal cues to hand signals since they are more easy to repeat the same way even if the handler would be different. In the future Lumi should be able to perform her tricks with "just about anyone". After some test attempts I learned that verbal cues can be difficult to repeat the same way if the handlers change, where as everyone can put their finger up meaning "sit" or finger down, meaning "lie down" . The following video is Lumi training with my mother. More test handlers are wanted, so volunteers welcome ;)

Lumi showing her tricks 
 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Ekalla keikalla

Karva-Kaveri Lumi kävi tänään ensimmäisellä virallisella koulukäynnillä yläkoululaisten erityisryhmissä. Hienot oranssit työliivitkin laitettiin päälle, joskin Lumin mielestä niitä olisi pitänyt saada maistaa... josko edes vähäsen?! Kovasti odotettuja on koirat aina näille tunneille ja itsellekin tulee niin hyvä mieli, kun näkee miten tärkeää työtä Karva-Kaverit tekevät vain olemalla ihan siinä, rapsuteltavana. Monelle nuorelle se voi olla yksi niitä harvoja mahdollisuuksia positiiviseen kosketukseen jonkun kanssa, jonkun, joka ei vaadi ja arvostele.
Samaan tilaan sattui sitten vielä MLL:n perhekerholaisiakin ja erityisesti taaperoikäiset olivat koirista kovin innoissaan. Meillä on onneksi koirat jo kotona tottuneita pieniinkin lapsiin joten erityisesti Pihka otti ilon irti kun tuli lisäkäsiä silittelemään ja rapsuttelemaan. Useamman pienen kanssa harjoiteltiin koiran koskettamista, sitä miten kivalta koirastakin tuntuu kun nätisti silitetään.

Ps. Yllä oleva kuva on lavastettu kotona omien muksujen kanssa, nuo vierailutilanteet ovat sen verran intensiivisiä itse kullekin ettei siellä voi (eikä toki saakaan, alaikäisten ollessa kyseessä) kameraa ulkoiluttaa.

Pps. Katsokaapa tuolta alempaa, mitä meille satoi toissa yönä... Viimeinkin, sanoisin! Lumi ei ollut ensilumesta millänsäkään, odotin jonkinlaista hepulointia mutta en tiedä mahtoiko edes huomata sen ihmeemmin. Aikuiset koirat sen sijaan ovat olleet kuin lentoon lähdössä, varsinkin kun nyt on pari päivää ollut sen viitisen astetta pakkastakin.


Lumi has made her first official visit as a "Furry Companion" to a local school class. She has been there a few times before together with Pihka, but this was the first time Lumi was there also "working" and wearing her brand new orange vest (she would have liked to taste the vest... just a little bit... ;) )The teachers say their students are always really looking forward to these classes and it is clearly visible for me too. Pihka and Lumi enjoy the attention and by just being there, give many positive experiences to these teenagers.

The photo above is taken at home with my own children, the visiting classes are so intense for me too that there rarely would be a chance for photographing - neither it is allowed. There have been many unforgettable experiences already and hopefully will be many more in years to come. 

Ps. Look what we have on the ground...!!  Lumi did not seem to make any fuss about the snow, but all the adult dogs surely did :) Hopefully the weather would stay cold like it has been these past few days and the winter would finally arrive for real.








sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.


Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.      


Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again. 


torstai 22. lokakuuta 2015

Me lähetään Isolle Kirkolle

Huomisiltapäivästä alkaen odotettavissa Oulussa Lumimyrskyvaara! Varoitus koskee erityisesti Kaakkurin ja lauttarannan välistä aluetta jossa tämä pieni pyörremyrskyksikin tituleerattava ilmiö tulee esiintymään seuraavan vuorokauden ajan.

Huomista automatkaa ajatellen käytiin vähän purkamassa paineita metsälenkillä. Ihan kuin tuo pentu siitä erityisemmin väsyisi ;) Mutta tulipahan hyvä mieli, luoksetulot alkaa pelata hyvin ja muutaman mukavan kuvankin sain aikaiseksi.
Sormikosketus onnistuu jo sujuvasti ja sen avulla tänään opeteltiinkin ohjaajan jalkojen välistä pujottelua uutena temppuna. Käskystä Lumi ei oikeastaan osaa vielä mitään (paitsi tulla luokse ja istua silloin kun sille sopii), mutta sillä alkaa olla aika kiva valikoima erilaisia käytöksiä joita se mielellään yrittää erilaisista vihjeistä palkkioita saadakseen. Aikaisemmat pennut olen kouluttanut aika tavoitehakuisesti joten tällainen "palikka sinne, toinen tänne" -rakentelu on ihan uutta ja uudella tavalla myös mielenkiintoista. Jännä nähdä, millainen kokonaisuus tästä paketista vielä saadaan.






Jalat alkaa olla jo niin pitkät etteivät mahdu enää kuvaankaan...
Beware, Oulu.. The Lumimyrsky is coming!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Luomuherkkuja

Tämän viikonlopun herkut tarjosivat paikalliset hirvimiehet. Nämä olivatkin jo sitä kokoluokkaa että aktivointia on riittänyt useammaksi päiväksi, kyllä koirat kiittää :)

Tällä viikolla ollaankin Lumin kanssa löysäilty ja keskitytty metsäilyyn ja hengailuun. Lumimyrsky pyörii mukana vähän joka suunnalla ja opettelee siinä sivussa meidän arjessa tärkeitä taitoja. Autoon se hyppää jo mielellään ja samoin tarhaanmenoa ollaan harjoiteltu, mutta se vaatii melkoisesti extraherkkuja. Ei ole pienelle myrskyläiselle mieleen muuten... Temppukoulun puolella ollaan opeteltu sormikosketusta ja itsensä ympäripyörähtämistä ja erilaisia kehonhallintajuttuja ulkona luonnon "agilityesteillä". Sopivia kiviä, mättäitä ja puunrunkoja löytyy jokaiselta lenkiltä. Näissä harjoituksissa keskitymme rauhalliseen suorittamiseen vauhdin sijasta, jossain vaiheessa alan ehkä opettaa sille agilityn kontaktiasentoa myös. Mutta hetkinen... eihän meillä pitänyt alkaa edes harrastaa koko lajia?!
Luoksetuloa ollaan myös harjoiteltu tehostetusti viime aikoina, Lumi kyllä kulkee metsälenkeillä hienosti mukana mutta lähelle tuleminen oli sen mielestä vähän joutavaa. Ihan omaa tyhmyyttäni tosin, se on ollut niin vaivaton lenkeillä etten ole sitten kontaktia vahvistanut sen kummemmin. Nyt yritän tsempata ja muistaa ottaa superherkkuja ja aina välillä antaa jonkin jackpotinkin hedelmäpeliefektin luomiseksi ;)

Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten käydä taas enemmän ihmisten ilmoilla kaupunkikäyttäytymässä.

Ps. Lumimyrskyn velipoika pääsi muuttamaan ihan oikeaan kaupunkiin neljän huskyn ja bordercollien kaveriksi. Kiinnostuneet voivat seurailla  Snufkinin eli Nuuskiksen edesottamuksia täältä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lukukoira Lumi

Allekirjoittaneella on huomenna ensimmäinen tentti noin kymmeneen vuoteen. Käsitteet vilisevät päässä nonstoppina ja lapset on lahjottu antamaan hetki opiskelurauhaa, koirat juoksutettu pihalla ja metsässä aamupäivällä. Totta se on, karvaeläimen läheisyys ja rapsuttelu rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä. Sain ruhtinaallisen tunnin katkeamatonta lukuaikaa, kunnes pentu heräsi, pissasi tietenkin lattialle ja lähti juoksentelemaan tyttären pehmolelukissa suussaan.
Jatketaanpa lukemista sitten illalla kun lapset - niin enemmän kuin vähemmänkin karvaiset- ovat yöpuulla...

Lumi is helping me with my studies. Tomorrow I'm having my first exam in ten years and I feel rather nervous. It feels like my brain is not taking the information as it used to when back in the days when I was still a student... But it is true what the scientics say; petting and just being close to a furry friend helps to maintain focus and keeps you more calm while studying. Of course all the pet owners have known this already for ages :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Operaatio pehmolelun kadonneet jalat

Tiedän että eräällä nimeltä mainitsemattomalla eläinlääkärillä menee aamukahvit nyt väärään kurkkuun... Mutta huomasin tuossa tänä aamuna että Lumin vinkupehmolta oli mystisesti eilispäivän aikana kadonnut kaksi jalkaa. Silppuja ei ole näkynyt missään joten jonkun vatsassa niiden täytyi olla, hurraa. Syyllisestä oli kolme valistunutta veikkausta, eilen kyläillyt bordercolliepentu, Ninni joka välillä on nakerrellut tekstiilejä, sekä tietenkin itse sankari, Lumi.

Siinä aamupalaa haukkaillessa mietiskelin sitten että ennen pitkää syyllinen kyllä tulee ilmi. Ninni ja Lumi olivat nukkuneet yön koirahuoneessa, Lumi isossa näyttelyhäkissä suurempien tuhojen välttämiseksi. Aamulla heti herättyäni olin tietenkin käynyt päästämässä kaverukset pihalle ja pistänyt merkille, että Lumi oli yön aikana silpunnut kaikki häkin toiseen päähän laittamani sanomalehdet ja kerännyt osan isoksi keoksi häkin nurkkaan. Äsken kävin sitten keräilemässä silput ja kas, niiden allehan oli haudattu aarre - kaksi sini-vihreää pehmolelupötkylää siististi oksennettuina...

Rakas eläinlääkäri, voit siis jälleen hengittää. Siirrymme jatkossa umpikumileluihin ja kangasräteillä leikitään ainoastaan valvotusti....

 ---

As I woke up this morning and walked in to our living room, I found this poor creature lying on the floor. Someone had cruelly eaten two of his legs! Yesterday morning I remember seeing it still with all legs so the crime must have taken place during yesterday afternoon or night. Pate the kelpie and Pihka the reindeer herder were soon cleared out of suspicions because they have never shown any interest of eating things like that. Pihka eats everything that is related to food but teddy toys... no. So I had three options; either a bordercolliepuppy who was visiting us yesterday, Ninni or Lumi herself, whom were all seen playing with the toy yesterday. 
Based on earlier experience, I knew that sooner or later I would found out who is guilty because things like this tend to come out, one way or another. Either they are puked, pooped or at the worst case, taken out with a surgery. 
Lumi slept last night in a big crate in the doggy room. As I went to let her out in the morning I had noticed that she had been shredding all the newspapers I had put there (in case of an accident during the night) and piled  most of them in one corner. I started to clean the pieces away and guess what was hidden under the pile... 
Two nice little teddy legs whom had been puked out during the night!

Phew. So from now on, we know who is only going play with the rubber toys.... 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ensimmäinen virstanpylväs


Tänään olikin jännä päivä, kun vuorossa oli Suomen Karva-Kaverit ry:n Karva-Kaveritesti. Kuten tuolla linkin takana aukeavalla kotisivulla kerrotaan,
Suomen Karva-Kaverit käyvät vapaaehtoistoimintana ilahduttamassa vanhuksia, kehitysvammaisia, lapsia ja nuoria lastenkodeissa, päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Suomen Karva-Kaverit ry kehittää myös eläinavusteista työskentelyä. jossa eläimen avulla tuodaan iloa ja vahvistetaan ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäistään ihmisten hyvinvoinnin ongelmia ja tuetaan ongelmia kohdanneita ihmisiä.
Vierailukäyntejä tekevät Karva-Kaverit ovat testattu toimintaan sopiviksi ja ne tunnistaa oranssinpunaisista työliiveistä tai ruseteista.

Ja katsokaapa kuka sai näin hienon liivin, meidän pieni Lumihiiwiö! Olin suuresti yllättynyt kuinka hyvin pentu malttoi käyttäytyä, vaikka se oli istunut puoli päivää autossa vuoroaan odottamassa. Testissä piti kävellä rappusia edestakaisin, tehtiin kovia ääniä, tavattiin rollaattori , pyörätuoli, vieraita koiria, otettiin makupaloja vieraalta, kierreltiin lattialle pudonneita makupaloja, tervehdittiin monenlaisia vieraita ihmisiä ja liikuttiin ahtailla ja liukkailla alustoilla sekä lopuksi vielä rauhoituttiin. Ei liene yllättävää, että Lumille tuo viimeisin oli se haastavin osuus :P Testi oli kaikenkaikkiaan hyvin positiivishenkinen ja tärkeintä oli että koira on kiinnostunut tekemään tuttavuutta vieraita ihmisiä kohtaan eikä ole aggressiivinen tai arka. Pieni Lumihiiwiö kypsässä 11 viikon iässä suoriutui kaikesta tästä kiitettävästi :) 
Myös Lumin "oppiäiti" Pihka suoritti testin erinomaisesti joten nyt minulla on Kuusamon ensimmäiset Karva-Kaverit. Kyllä kai sitä saa olla vähäsen ylpeä, saahan?


The first milestone for little Lumi! 
Today Lumi was approved as a "Furry Companion" (which is similar to Therapy/Companion Dog Programs some other countries have). She is now certified to visit in nursing homes, class rooms, kindergardens etc and take part in Animal Assisted Activies. As a sign of the achievement Lumi is now allowed to wear the orange vest  she is trying in the photos above. The vest is yet a little bit too big for her but I'm sure she will -both literally and figuratively- grow in to them. 
The test included walking up and down the stairs, tolerate with loud voices, meeting a person with a wheelchair, people with all kinds of funny behaviour, taking a treat from a stranger, meeting unfamiliar dogs, walking on different surfaces and resting and being calm for a few minutes. I don't think it is a big surprise that the most challenging thing for Lumi was the resting and being calm - part :P But for an 11-week old baby puppy, I think accomplishing all this is quite an achievement. My older dog, Pihka the Lapponian Herder was also approved. We have been already visiting some classrooms with children with special needs and are now even more happy to keep doing that in the future.  
I'm so proud of my furry girls today :) 

tiistai 6. lokakuuta 2015

Kaveri kylässä ja muuta mukavaa

Scroll down for post in English.



Tykky-kelpie pyörähti meillä päivähoidossa viime viikolla, ja kuten kuvista näkyy, kyseessä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Paitsi että tämä nyt ei ollut se ensi silmäys, koska Tykky on Lumille tuttu jo synnyinkodistaan. Pariskunnan leikit menivät hienosti yhteen ja Lumi oli selvästi riemuissaan saadessaan pitkästä aikaa painikaverin. Ninni ja Pihka kyllä leikkivät Lumin kanssa jonkin verran, mutta Tykky oli jotain erityistä.

Hihnakävelyä ollaan harjoiteltu jonkin verran ja aika kivasti se jo sujuukin. Kotona ei oikeastaan koskaan olla hihnassa vaan ne ovat aina kaupunkireissuja Kuusamon vilkkaaseen ( :D ) keskustaan. Lumi ei tunnu hätkähtelevän oikein mistään, ainoa mitä se tuntuu pelkäävän on vastaantulevat haukkuvat koirat. Mutta ihmiset saavat olla millaisia tahansa ja liikkua millä välineillä vain, mikä on erittäin positiivista tulevaisuuden suunnitelmiamme ajatellen.



Tänään käytiin eläinlääkärillä hakemassa ensimmäinen rokotus ja mikrosiru. Lumi oli oikein reipas pieni koululainen, istui puntarilla ja söi pöydällä makupaloja tuskin edes huomaten että jotain neuloja pistettiin niskaan. Painoa oli kertynyt jo 8,9 kg. Jännä nähdä, minkä kokoinen tästä sankarista vielä kasvaakaan.


Last week we had a nice visit from Tykky the Kelpie. Tykky and Lumi had a great day playing together, it seemed like they would have kept going endlessly! As can be seen from the photos, it was almost one of those "love at the first sight"-situations :D 

We have also taken the "city walks" in our program for a few times in a week. We practise walking on leash and socialize with as many different people as we can. So far the only thing Lumi is afraid of are barking dogs, but people can come and go as they want and Lumi would prefer everyone to say hi. 
Today we also visited the veterinarian for a health check and first vaccination. Everything went fine and Lumi was as brave as usually. She was so busy eating her candies that she barely noticed the injection. Her weight was 8,9 kg. I'm very curious to see how big will Lumi grow up to, as her father Arod is +65 cm but mother Pami close to 55 cm.  On Saturday we are having a very interesting day, but more about that later.... 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Viikonloppuherkkuja

 Kerrankin saatiin jostain kilpailusta niin paljon herkkuja että riittää kaverille kans, tuumii Lumi. Osallistuin Facebookissa Racinelin järjestämään puruluukilpailuun ja tällä viikolla postissa odottikin kokonainen laatikollinen Salmon Chew- puruluita. Erikoista näissä herkuissa on se, että luun päällimmäisin kerros on kuivattua lohen nahkaa. Neljän koiran testiryhmä totesi herkut erinomaisen maukkaiksi tavallisiin vuotaluihin verrattuna ja lupaa viedä kaikille lopuille yhdeksälletoista kaverillekin omat maistiaiset. Näitä tulee varmasti löytymään meidän ostoslistalta tulevaisuudessakin, sillä ikiliikkuja-pentu pysyi luun kimpussa yli puoli tuntia kiltisti paikoillaan, mikä lienee tähän astinen ennätys jos ei lasketa aikoja, jolloin se nukkuu.
Kiitos Racinel!!

Niin hyvää ettei sanotuksi saa.


Joko saa maistaa?