keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Virikkeellistämistä




Aamulla meininki juoksutarhassa näytti tältä. Päättömän juoksemisen jälkeen Lumi alkoi selvästi keksiä jotain älyllisempää puuhaa (koppien katoille hyppiminenhän on niin out, vanhanaikaista ja tylsää) ja sen ratkaisu löytyy yllä olevista kuvista. Koirakärryn katolta oli kuulemma hyvät näköalat ja Dustykin oppi nopeasti kärryn katolle kiipeämisen salat, kun Lumi oikein huolellisesti näytti mallia. Vähän vaikuttaisi että Lumin vois ehkä viedä agilityhommiin joskus... :D

Koska päivän ohjelmassa oli muutenkin kylillä käyntiä, nappasin Lumin mukaan harjoittelemaan hihnassa kävelyä. Talven jäljiltä hihnakäyttäytyminen on ollut vähän niin ja näin ja varsinkin erilaiset ärsykkeet saavat koiraneidin unohtamaan tyystin, mitä olikaan tarkoitus tehdä. Otin viime viikolla sille käyttöön Rukan talutusvaljaat, ajatuksena testata olisiko niistä apua rauhallisen hihnakäytöksen opettelussa. Aina, kun hihna kiristyy, vaihdan hetkeksi suuntaa ja palkkaan kun koira kävelee nätisti vierellä. Tänään meni jo aika kivasti vaikka häiriöitäkin oli. Videopätkässä Lumi jää kuuntelemaan läheltä kuuluvaa koiran haukkua mutta hetken miettimisen jälkeen päästään kuitenkin nätisti paikan ohitse. Ihmiset, varsinkin teini-ikäiset ja lapset, ovat Lumille suuri kiusaus koska sen mielestä he ovat kaikki vain niin yksinkertaisen ihania. Huomaa kyllä että Karva-Kaveri-vierailut ovat tehneet vaikutuksen nuoreen koiraan ;)

Ensi viikolla päästäänkin pitkästä aikaa taas nuorten pariin Karva-Kaveri-käynnille Lumin ja Pihkan kanssa. Talven jäljiltä käynneissä on ollut harmillinen tauko mutta onneksi on vielä muutama viikko lukukautta jäljellä niin ehditään kouluhommiinkin :)
Tämän reilun kilometrin mittaisen virikekävelyn jälkeen teinikoira olikin sitä mieltä että eiköhän päivän työt ole tehty ja on sittemmin malttanut ihan rennosti pötkötellä olohuoneen matolla.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kevätpuuhia


Syksyisestä riiviöpentu-Lumista on talven aikana kasvanut  reipas neitikoira. Ensimmäinen juoksukin oli ja meni hiljattain, ja oli mielenkiintoista seurata kuinka rämäpää Peppi Pitkätossu-tyyppisestä koirasta kuoriutui yhtäkkiä kovin herkkä haaveilijasielu. Useinkaan en ole ihan näin suurta muutosta hormonitoiminnan käynnistymisestä koirissa nähnyt, monilla ensimmäiset juoksut eivät juuri elämää hetkauta. Näin ei selvästikään ollut Lumin laita!

Valjakkoharjoittelua ehdittiin kevään kuluessa tehdä jonkin verran, ja Lumille alkoi tulla varsin hyvä rutiini vetämiseen. Erityisesti olen panostanut tämän vuoden nuorison kanssa rauhallisesti odottamiseen ja käskyjen kuuntelemiseen, sillä itse vetämisessä ja eteenpäin menemisessä ei todellakaan ole näiden kanssa ongelmia, ja tuskin tuleekaan ;)  Vähän olisi semmoinen näppituntuma, että saattaa olla (puoli) joukkueellinen johtajakoiria kasvamassa.

Pikkuhiljaa rekikelien huvetessa ollaan Luminkin kanssa palauteltu mieleen syksyllä opeteltuja asioita ja temppuja. Uutena asiana aloitettiin noutoharjoittelu joka oikein pieniin palasiin pilkottuna tuntuukin edistyvän ihan mukavasti (ainakin jos vertaa Pihka-porokoiraan). Lisäksi pikkuhandlerimme Unna, 6 vuotta, kuuli mätsärikauden lähestyvän ja halusi opettaa Lumille kehäkäyttäytymistä. Virallisiin näyttelyihinhän Lumilla ei alaskanhuskyna ole mitään asiaa, mutta mätsärit ovat kieltämättä ihan hauskaa kesäpuuhailua ja niistä löytyy usein myös lapsille omat sarjat :) Tässä videopätkä ensimmäisistä harjoituksista - kuvaaja huomauttaa, että Lumille ei ole opetettu sen enempää seuraamista kuin seisomistakaan ennen tätä.


Facebookin ulkopuolisille lukijoille myös iloisia perheuutisia, sillä laumamme kasvoi hiljattain Dustyn puolisiskolla. Unna nimesi suloisen pikkuneidin Tuikuksi. Tuikulla on sama isä kuin Dustylla ja se on noin kuukauden Lumia ja Dustya nuorempi. Tuikku on iloinen ja herttainen tyttönen, hieman vielä tottumaton lapsiperhearkeen mutta vaikuttaisi sopeutuvan ja oppivan nopeasti. Valjakossa tämä neiti oli varsin vaikuttava ensimmäisestä kerrasta lähtien.