Kesä jo kolkuttelee

Viikko sitten pääsimme Lumin ja Pihkan sekä "meidän" oppilaiden kanssa päiväretkelle Riisitunturille. Päivä oli kaikin puolin mukava ja varsinkin Lumille karttui taas runsaasti hyödyllistä retkeilykokemusta. Se myös kantoi reippaasti reppujaan koko noin 6 km matkan. Kuvassa Lumi Riisitunturin huipulla, reput ovat keikahtaneet vähän vinoon koska koira on juuri noussut piehtaroimasta sammalikosta ;) Oppilaat jäävätkin nyt kesälomille, meillä tulee kyllä ikävä! Mutta eiköhän sitä elokuussa tavata taas :)

A week ago Pihka, Lumi & I were invited to a hiking trip to Riisitunturi National Park with "our" class, meaning the students whom we have been visiting all spring through our Companion Animal program. The trip was enjoyed by all and once again Lumi gained some valuable trekking experience, carrying her backpacks all the way. The photo above shows Lumi on top of Riisitunturi, the Trail Pack has switched off to this side because the dog has just got up after rolling on the ground ;) 

Ennätyslämpimän toukokuun ansiosta ollaan päästy koirien kanssa myös vesileikkeihin. Normaalistihan täällä suunnilleen vasta jäät lähtee näihin aikoihin, ja nyt on meidänkin pikkujärvessä vesi jo ihmisillekin uintilämpöistä. Ohessa pari kuvaa teiniosaston läträämisestä - Lumi yllätti taas kerran ja uiskenteli ihan vapaaehtoisesti vaikka etukäteen arvelin ettei se mahda juuri uimisesta innostua. Eipä pitäisi tulevan vaellusreissun kahlaamopaikatkaan tuottaa ongelmia :)

Due to extreme warm temperatures we've had lately the water in our little lake has warmed up so that we can have some water fun :) Usually the ice cover from the lake might just have gotten away by the end of May and this year we are already swimming! Here are some photos of the teenagers enjoying their playtime in the water.

 

Kevätpuuhia

Syksyisestä riiviöpentu-Lumista on talven aikana kasvanut  reipas neitikoira. Ensimmäinen juoksukin oli ja meni hiljattain, ja oli mielenkiintoista seurata kuinka rämäpää Peppi Pitkätossu-tyyppisestä koirasta kuoriutui yhtäkkiä kovin herkkä haaveilijasielu. Useinkaan en ole ihan näin suurta muutosta hormonitoiminnan käynnistymisestä koirissa nähnyt, monilla ensimmäiset juoksut eivät juuri elämää hetkauta. Näin ei selvästikään ollut Lumin laita!

Valjakkoharjoittelua ehdittiin kevään kuluessa tehdä jonkin verran, ja Lumille alkoi tulla varsin hyvä rutiini vetämiseen. Erityisesti olen panostanut tämän vuoden nuorison kanssa rauhallisesti odottamiseen ja käskyjen kuuntelemiseen, sillä itse vetämisessä ja eteenpäin menemisessä ei todellakaan ole näiden kanssa ongelmia, ja tuskin tuleekaan ;)  Vähän olisi semmoinen näppituntuma, että saattaa olla (puoli) joukkueellinen johtajakoiria kasvamassa.

Pikkuhiljaa rekikelien huvetessa ollaan Luminkin kanssa palauteltu mieleen syksyllä opeteltuja asioita ja temppuja. Uutena asiana aloitettiin noutoharjoittelu joka oikein pieniin palasiin pilkottuna tuntuukin edistyvän ihan mukavasti (ainakin jos vertaa Pihka-porokoiraan). Lisäksi pikkuhandlerimme Unna, 6 vuotta, kuuli mätsärikauden lähestyvän ja halusi opettaa Lumille kehäkäyttäytymistä. Virallisiin näyttelyihinhän Lumilla ei alaskanhuskyna ole mitään asiaa, mutta mätsärit ovat kieltämättä ihan hauskaa kesäpuuhailua ja niistä löytyy usein myös lapsille omat sarjat :) Tässä videopätkä ensimmäisistä harjoituksista - kuvaaja huomauttaa, että Lumille ei ole opetettu sen enempää seuraamista kuin seisomistakaan ennen tätä.

Facebookin ulkopuolisille lukijoille myös iloisia perheuutisia, sillä laumamme kasvoi hiljattain Dustyn puolisiskolla. Unna nimesi suloisen pikkuneidin Tuikuksi. Tuikulla on sama isä kuin Dustylla ja se on noin kuukauden Lumia ja Dustya nuorempi. Tuikku on iloinen ja herttainen tyttönen, hieman vielä tottumaton lapsiperhearkeen mutta vaikuttaisi sopeutuvan ja oppivan nopeasti. Valjakossa tämä neiti oli varsin vaikuttava ensimmäisestä kerrasta lähtien.

Rekikoiran elämää

Tänään oltiin jännän äärellä. Lumi ja Dusty ovat molemmat täyttäneet puoli vuotta ja olen jo jonkin aikaa katsellut, että ne alkaisivat olla valmiita saamaan ensimmäistä kertaa valjaat päällensä. Ensimmäiset vetolenkit ovat lyhyitä, vain muutaman kilometrin mittaisia, ja ideana onkin ennemmin sytytellä pentuja valjakkotyöskentelyn saloihin kuin tehdä varsinaista fyysistä treeniä. Lumi ei ollut valjaista milläänsäkään, onhan se Karva-Kaveri-liivejä tottunut pitämään päällään pienestä saakka. Dustya valjaat ja liinoissa olo jännittivät huomattavasti enemmän.  Kuvanottohetkellä taitaa pikkumusheria jännittää enemmän kuin pentua ;)

Yllättävää kyllä, Lumi oli lopulta valjakkotyöskentelystä hämmentyneempi kuin Dusty, joka ensimmäisen 20 metrin jälkeen huomasi, mitä tässä tehdään ja sen jälkeen vain veti. Pää alhaalla, koko pienellä sydämellään nätillä askeleella. Tauot arveluttivat sitä hieman mutta kun liikuttiin, oli suunta ja asenne hyvin selkeä. Lumikin kyllä työskenteli varsinkin alkumatkan oikein hyvin, mutta täyskäännöksen jälkeen siitä näki kuinka aivot alkoivat raksuttaa vähän liikaa. Pentu ihmetteli, miksi mennään takaisin samaa reittiä? Miksi olen kiinni kaulapannasta ja valjaista? Lisäksi askelmerkit tuntuivat olevan vähän hukassa, pentutreeneissähän vauhti pidetään aina hyvin hitaana ja tasaisena, ja taukoja pidetään usein,  ja paluumatkalla Lumia tuntui jotenkin hämmentävän sekin. On melko erikoista, koska en muista että olisin montaakaan kertaa aiemmin nähnyt Lumia erityisen hämmentyneenä. Luulen, että verenperintönä tulee vahva ajatus vetämisestä ja siinä päällä, ulkokuorena kaikki opettamani "harrastustemput" , ja kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat, ei sinällään ehkä ihme että asia vaatii pientä prosessointia. Olenko rekikoira vai seurakoira? Voinko olla molempia? Voit olla, pentu pieni, kyllä meidän laumassa on siitä muitakin esimerkkejä :) Asia jätetään nyt joksikin viikoksi hautumaan ja kokeillaan sitten uudelleen kun taas sattuu sopiva päivä.

Ohessa pieni kännykällä kuvattu videopätkä: https://youtu.be/1DgocFJelXU


Muutenkin Lumi on viime aikoina päässyt tutustuman huskyn elämään, muuttanut asumaan tarhaan niin kuin suurin osa muistakin lauman nelijalkaisista. Metsälenkit vapaana ovat toki edelleen olennainen osa arkea mutta temppujen opettelu on vähän jäänyt. Suureksi harmiksemme myöskään yhtään Karva-Kaverivierailua emme ole ehtineet tälle vuodelle vielä tekemään, ja pahasti näyttää, että se voi venyä maaliskuulle saakka työkiireiden takia. Aikuiset huskyt juoksevat ahkerasti safareilla ja ne harvat vapaahetket käytän itsekin mieluusti vain kotona oleiluun ilman sen suurempaa aikatauluttamista. Kyllä sitä sitten taas keväällä ennättää :)

Uusi ystävä, arjen haasteita ja ylpeydenhetkiä

Tänään olin niin ylpeä pienestä Hiiwiöstäni. Olimme parin viikon tauon jälkeen käymässä Karva-Kaveri-vierailulla erityisluokassa Pihkan ja Lumin kanssa. Lumi on koko syksyn kovasti opetellut rauhoittumista ja nuorten kanssa työskentelyä, ja tänään voin sanoa, että nyt alkaa homma olla hallussa. Se osaa hienosti lähestyä, tulee syliin ja rapsuteltavaksi ja nauttii huomiosta, mutta tekee sen rauhallisesti. Tänään se oli oli myös selkeästi enemmän "työmoodissa" kuin aiemmin, ihan kuin Pihka, kuin paraskin viisas aikuinen.
Nyt syksyn aikana erityisluokissa on käynyt useampia sijaisia ja kouluavustajia ja on ollut tosi mukava havaita, kuinka he tunnin jälkeen tulevat poikkeuksetta kiittelemään miten positiivinen vaikutus koirien läsnäololla on nuoriin.

Today I felt very proud of Lumi. I was visiting the school class with Pihka and Lumi where we have been nearly every week since Lumi arrived. Lumi has been practising a lot of "calm down behaviour" as a part of getting her introduced on working some day as my therapy dog; an animal companion who could help elderly people, children with special needs etc. And today, she was just being wonderful! She was clearly on her "working mode" and for that brieh hour, I think I saw a small glimpse on what she could be like - and do I need to mention that I loved what I saw. 

During this autumn semester Pihka, Lumi and I have met several new teachers on the classes and without exception all of them have been very  impressed by the influence the dogs have on students. In "our " classes there are nearly 20 teenagers all of them having different special needs and the teachers always note how much calmer and more motivated the students are when the dogs are around. 

Muutenkin pikkupentuajat alkavat selkeästi olla taaksejäänyttä elämää, sisäsiisteysasiat sujuvat ja orastavia itsenäisyyden merkkejäkin on havaittavissa. Vähän voi välillä kokeilla, kuinka pitkälle saa mennä ja mitä kaikkea tehdä. Pääosin Lumi tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan varsin vaivaton ja mukava kaveri. Arkihaasteessa emme ihan niin paljoa ehtineet harjoitella kuin suunnittelin, ja työtä hihnassa kävelyn eteen saadaan varmasti jatkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Silti idean Lumi tuntuu tajunneen, eikä se kai kovin hullusti ole, jos meidän 5-vuotias pystyy Lumia taajamassakin taluttamaan, kuten tästä videopätkästä voi vilkaista.
Edelleen pitää vahvistaa myös arjessa luoksetuloja herkkupalkoilla. Tarhaanmenot ovat Lumista olleet vastenmielisiä joten sinne mennään nykyisin pihalta aina ruokaämpärin kanssa. Ruoka-annos tuntuu olevan niin hyvä palkka että jo kannattaa tulla tarhaankin ;)

Ok, I have a small confession to make. I have not been practising my every-day-life-challenge as much as I planned. Our goal was to improve walking on leash and it did improve, but the progression would have been greater if we would have been training more actively... ;) I think Lumi has however figured out the idea as can be seen from this video where my 5 yr old daughter is walking with Lumi in town. 
 

 Niin, se uusi ystävä! Laumamme täydentyi viime viikonloppuna eräällä karismaattisella sinisilmäisellä tulevaisuudentoivolla. Lumi ystävystyi kaverin kanssa silmänräpäyksessä ja onkin ollut viime päivät kiireinen näyttäessään uudelle tulokkaalle kaikki tärkeimmät asiat; täällä on ruokavarasto, näin huijataan Ninniltä luu, täällä on sohva, tässä nukutaan ja näin pihistetään lapsilta lattialle unohtuneet tavarat. Onneksi tämä tulokas on temperamentiltaan aika rauhallinen joten ihan hulabalooksi ei sentään ole yhteiselo vielä mennyt ;)

Lapset nimesivät kaverin Dustyksi Lentsikat-elokuvan päähenkilön mukaan. Toivotamme Dustyn lämpimästi tervetulleeksi Käpälämäelle!


Oh, and we also have a new friend! This charming blue-eyed fellow moved in last weekend. He is a 5-month old Siberian/Alaskan Husky puppy. The children named him Dusty after The Planes movie. Lumi has been pretty busy for the last few days showing Dusty all the important things like where to find food, this is how to steal a bone from Ninni, where the sofa is located and how to play with children's toys whom they have left lying in the floor... Luckily Dusty seems to have quite calm temperament to balance up Lumi's liveliness a bit ;)