Tunnustan. Olen aivan naurettavan kiintynyt tuohon pentuun. Onhan se rasittava duracell mutta toisaalta aivan ylihellyttävä pitkine jalkoineen ja korvineen. Sitä paitsi se alkaa olla oppinut kaikin puolin talon tavoille ja ison osan sisälläoloajasta jo hengailee varsin rauhallisesti. Lapset voivat pelata jalkapalloa sen nenän edessä ja pentuhan nukkuu, jos sattuu nukuttamaan. Jos ei, se saattaa liittyä peliin ja hetken päästä kaikki ovat yhtenä nauravana mykkyränä pitkin lattiaa. Sen perusluottamus ihmisiin on hyvin vahva ja olipa ihminen ulkoisesti kuinka erilainen tahansa, kaikki näyttävät kelpaavan rapsuttajiksi ja leikkikavereiksi. Se on hyvin motivoitunut temppukoulun oppilas ja tulee uteliaana ja reippaana mukana kaikkialle, mihin olen sattunut sen kuljettamaan. Niin ja nyt on mennyt jo viikko ilman ainuttakaan pissalammikkoa sisällä!
No niin, pentu on siis pieni ja ihana ja söpö (ainakin silloin kun se nukkuu). Tänään oltiin tekemässä lasten kanssa lumitöitä pihalla, Lumi, Ninni-husky ja Pihka hengailivat vapaana. Yhtäkkiä huomasin, ettei Lumia ja Ninniä ole näkynyt hetkeen. Nurkan takana syömässä luuta, ajattelin. Eivät olleet. Kiersin toisen nurkan taakse ja huomasin kahdet jäljet, jotka veivät rantaan. Se tunne, kun pääset sinne rantaan ja huomaat jälkien menevän jäälle.... Ja tiedät, että jäät on huonot. Ei puhettakaan että olisin itse vielä uskaltanut edes käydä rannassa kokeilemassa, kestääkö ne. Huutelin ja aloin jo katsella valmiiksi reikää, minne ne ovat pudonneet (onneksi sellaista ei näkynyt). Sitten ilmestyy vastarannalle parin sadan metrin päähän valkoinen ja musta piste ja ne lähtevät tulemaan yli, takaisin kotiin. Pitkät sekunnit, voin kertoa!! Mutta yli tultiin, tällä kertaa. Siinä ne sitten pyörivät jaloissa ja ihmettelivät, mikäs tässä nyt on hätänä, vähän käytiin tuolla mökkiläisiä moikkaamassa....
Ensimmäinen kerta kun Lumi on lähtenyt pihasta ja viimeinen kerta, kun se Ninnin kanssa saa hengailla pihalla ilman kunnon valvontaa.
Sisällä piti vähän sylitellä. Ihan vaan varalta. Olla kiitollinen että nuo raivostuttavan rakastettavat rakit on vielä tuossa.
En kuitenkaan olisi minä ellen olisi samalla käyttänyt tilannetta hieman hyödyksi; näin meillä tehdään käsittelyharjoituksia ;)
Rentoilua
Hyi kamala, kun menivät heikoille jäille :| Mullakin joskus pari vuotta sitten Cindy ja Fanny lähemmäs toukokuuta menivät heikoille jäille, ei kiva, mutta onneksi jäät kesti.
VastaaPoistaTässä muuten meidän blogi :) kuinsiskokset1.blogspot.fi löytyy myös vanha, Cindy ja Fanny -blogi.
Huh!
VastaaPoista