Temppukoulua pitkästä aikaa

Ei me arkihaasteen lomassa olla temppuiluakaan unohdettu. Viime viikolla opeteltiin tukea vasten kahdella tassulla istuminen ja sen jälkeen ollaan leikitty vähän erilaisia palloleikkejä. Itsellekin tosi mukavaa vaihtelua opettaa välillä jotain aivan erilaista, uutta ja "hyödytöntä". Tarkoitukseni oli alunperin opettaa kuonokosketuksella pallon pelaaminen, mutta tassujen käyttö tulee Lumilta jotenkin niin luonnostaan että saa nähdä, tuleeko tästä sittenkin jotain muuta. Lumi on tosi hauska pentu treenata, se on oppimistilanteissa aika rauhallinen ja muistaa todella hyvin oppimansa.

Pallotemppuilun alkeita

Heh, huomasin juuri että olen tullut tässä parin kuukauden aikana opettaneeksi alkeita vaikka vähän mistä, mutta valmiiksi ei ole kovinkaan moni juttu tullut. No, josko meillä olisi vielä se yli kymmenen vuotta yhteistä aikaa jäljellä ja tehdä asioita loppuun ;)

Edustustehtäviä

Kuntille oli tänään sovittu pulkkakoirapäivä Kuusamon torilla olevaan joulutapahtumaan. Toista pulkkaa veti Taneli-samojedi ja edustustehtävissä oman osansa hoitivat Kenna sekä Lumi. Paljon riitti rapsuttajia ja lapsia pulkan kyydissä, hymyjä ja kiitoksia. Lumi teki osansa kuin konkari ainakin, antoi tassua ja kiipesi syliin jokaiselle joka otti. Iltapäivästä pikkukoira alkoikin jo olla sen verran väsynyt että käpertyi Kuntin pulkaan nokosille.

Arkihaastetta olen yrittänyt urheasti toteuttaa hihnalenkkeilemällä Lumin kanssa edes sen kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta yleensä ollaan tehty ihmisten ilmoilla taajamassa ja toinen on sitten ollut erilaisia luopumisharjoituksia sisältävä "intensiivitreeni" täällä kotona. Levittelen pihalle erilaisia houkutuksia ja palkkaan luopumisesta ja kontaktinpidosta. Vetäminen on jonkin verran vähentynyt kaupunkikävelyilläkin, tai oikeastaan sitä nyt ei pääse juuri tapahtumaan. Aina, kun hihna kiristyy, pysähdyn ja yritän täten saada iskostettua Lumin mieleen ettei vetämällä yksinkertaisesti pääse mihinkään mukavaan paikkaan. Hankalista paikoista kuten toisista koirista tai jotenkin yli-ihanista ihmisistä mennään suosiolla ohi namittamalla mutta yhä vähemmän tarvitsee jatkuvaa namittamista. Sormikosketuskin on osoittautunut hyödylliseksi taidoksi, sillä on helppo ohjata koira penkan puolelle väistämään pyörää tai muuta liikennettä, ja Lumi kokee jo pelkän tempun itsestään palkitsevana.
Toki edistyminen olisi nopeampaa jos pystyisimme harjoittelemaan enemmän, mutta toisaalta olen yrittänyt korvata määrän laadulla. Se mitä tehdään, tehdään ajatuksen kanssa ja hyvin.

Voittajana maaliin

Luin jostakin hiljattain, lähinnä kisatreeniä ajatellen, että koira palaa kentälle aina siinä tunnetilassa, missä se lähti sieltä edellisen kerran. Valitettavasti ei ole nyt antaa lähdettä tälle väitteelle, mutta se jäi jonnekin takaraivoon raksuttamaan ja kuulostaa omaan korvaani varsin loogiselta. Jos koira lopettaa treenin voittajana, ehkä lelu suussa leuhottaen, niin johan se on seuraavalla kerralla kerjäämässä lisää, haastamassa vielä vähän enemmän. Jos koira sen sijaan lopettaa "huh nyt on puristettu viimeisetkin pisarat" - fiiliksellä, vaikka ihan näennäisesti iloisena ja tyytyväisenäkin, voi seuraavalla kerralla olla matalampi into työskennellä ja homma jäädä helpommin kesken. Tämä koskee pääasiassa ei-rodunomaisia käytöksiä kuten vaikkapa tokoa, joillekin ehkä myös agilitya, johon kaikilla koirilla ei ole sellaista sisäsyntyistä paloa. Sen sijaan vaikkapa hyvä rekikoira tai metsästyskoira kestää kyllä välillä tuon "viimeinen pisara" - fiiliksenkin koska sisäinen motivaatio tehdä  ko. asiaa (vetää rekeä, etsiä ja löytää riistaa) on niin äärimmäisen kova että se kantaa yli väsymyksenkin. Tottakai niidenkin pitää välillä päästä voittajana maaliin mutta voin vakuuttaa, että on aivan toinen asia kouluttaa huskysta rekikoiraa kuin agilitykoiraa, tokosta nyt puhumattakaan (been there, done that). Kouluttajan taitoa toki kysytään siinä, että osaa lopettaa treenin sen ollessa parhaimmillaan, mutta ihan aina se ei ole niin helppoa. Tekee mieli kokeilla, joskos se vielä kerran onnistuisi yhtä hienosti.. Ja toistoistahan koira oppii, joten eiköhän tehdä vielä yksi pätkä. Itse olen koko viime kesän Pihkan kanssa agilitytreeneissä opetellut (ja pääosin  mielestäni onnistunutkin!) että lopetetaan siihen parhaimpaan, silloin, kun fiilis on ylimmillään. On välillä vaatinut luonteenlujuutta sanoa koutseille ettei me tehdä enää,  nyt meni niin hyvin, kun samaisella radalla olisi voinut vielä kokeilla jotain eri ohjausta tai nipistää jostakin kaarroksesta muutaman sekunnin vähemmäksi. Pihka ei ole koira, jonka kanssa voi jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia pitkäksi aikaa, jos se tekee kerran tai kaksi oikein, homma on siinä. Kolmannella ja neljännellä toistolla se alkaa miettiä, pitäiskö tässä nyt sittenkin suorittaa jotakin muuta ja paketti hajoaa.

Lumiin tämä asia liittyy siten, että olen pyrkinyt sen ollessa mukana koulukäynneillä aina päättämään vierailun kun pentu on rauhallisessa ja rennossa, tasapainoisessa fiiliksessä. Toiveena se, että jonain kauniina päivänä tunnetila yhdistyy tilanteeseen ja pentu virittyy automaattisesti oikealle taajuudelle, kun saa liivit päälleen. Tänään oltiin jo aika lähellä, Lumi oli huomattavasti rauhallisempi kuin aiempina kertoina, malttoi kunnolla jäädä rapsutuksiin vaikka välillä meinasikin hepuloida pingispallosta (nuoret saivat luvan pelata hetken tehtyään sen tunnin aiheena olleet tehtävät). Lumille alkaa myös kehittyä sosiaalista pelisilmää, jota olen Pihkassa aina ihaillut. Pihka tietää, kenen luokse kannattaa mennä ja osaa lähestyä hienosti, ei liian tunkeilevasti vaan juuri niin, miten näitä nuoria pitääkin lähestyä. Tänään näin Lumin ensimmäisiä kertoja tekevän vähän samaa ja olin hyvin, hyvin tyytyväinen.

Loppukevennykseksi kotivideo, jossa Unna 5 v on harjoitusohjaajana Lumille. Alussa harjoitellaan jalkojen läpi tulemista ja seuraavaksi halin antamista (eli esimerkiksi pyörätuolissa olevan tervehtimistä - miksei tuota tosin voisi käyttää nuortenkin kanssa). Tuo halijuttu on ihan ensimmäinen harjoitus aiheesta ja Lumi on vielä aika rauhaton, mutta uskon sen kyllä muutaman harjoituskerran jälkeen oppivan melko nopeasti tassujen paikat ja odottamaan rapsutuksia. Tassujen ei ole tarkoitus olla sylissä vaan penkillä, jotta koiran paino ei tule asiakkaan päälle ja tilanne muodostu näin epämukavaksi. Kuva tärisee hieman, sillä kuvaajana toimi 4 -vuotias Oula ;) Mainiota, kun on innokkaat ja pätevät avustajat ihan omasta takaa!

Lumi ja Unna

Temppukoulu jatkuu

Temppukoulussa ollaan siirrytty vaiheeseen, jossa Lumi opettelee tekemään minun kanssani osaamansa temput myös muiden ohjaajien kanssa. Tämän yhteydessä vaihdoin suulliset käskyt tempuista käsimerkkeihin, sillä ne ovat kaikille osapuolille selkeämpiä. Lumin on tulevaisuudessa tarkoitus pystyä tekemään yksinkertaisia temppuja kenen tahansa ohjeistamana, ja suullisissa käskyissä on niin paljon vaihtelua äänenpainoista ja sanomistyylistä lähtien, että koin käsimerkit yksinkertaisimmiksi. Jokaisen on helppo nostaa sormi pystyyn ja saada koira istumaan, tai kääntää sormi osoittamaan lattiaa maahanmenon merkiksi. Avokämmen ojennettuna tarkoittaa anna tassu, lattiaa koskettava sormenpää toimii signaalina "pum"-tempulle (kellahda kyljelleen). Harjoitusohjaajina on ollut pari opiskelijaa sekä tänään treenattiin vanhempieni kanssa. Ohessa pieni video Lumin harjoittelusta äitini ohjauksessa. Ihan täysin ärsykekontrollissa nuo käskyt eivät vielä ole, mutta mukavalta tuo yhteistyö silti näyttää. Nyt pitäisi vain saada mahdollisimman paljon muitakin ihmisiä Lumin kanssa "leikkimään", vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ;)

Temppuilua

Kyläilyreissu päätettiin näin:  Olipa kerran makkara
Pihka-raukka luuli varmaan tuota makkaraa oikeaksi kun silppusi sen palasiksi.... Ei huolta, Taneli-samojedi, Pihka on luvannut käydä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja tuoda jouluksi sinulle uuden..! 

Lumi is showing what she has learned lately. I changed the commands instead of verbal cues to hand signals since they are more easy to repeat the same way even if the handler would be different. In the future Lumi should be able to perform her tricks with "just about anyone". After some test attempts I learned that verbal cues can be difficult to repeat the same way if the handlers change, where as everyone can put their finger up meaning "sit" or finger down, meaning "lie down" . The following video is Lumi training with my mother. More test handlers are wanted, so volunteers welcome ;)

Lumi showing her tricks 
 

Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.

Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.

 

 

 

 

 

 

Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again. 

Me lähetään Isolle Kirkolle

Huomisiltapäivästä alkaen odotettavissa Oulussa Lumimyrskyvaara! Varoitus koskee erityisesti Kaakkurin ja lauttarannan välistä aluetta jossa tämä pieni pyörremyrskyksikin tituleerattava ilmiö tulee esiintymään seuraavan vuorokauden ajan.

Huomista automatkaa ajatellen käytiin vähän purkamassa paineita metsälenkillä. Ihan kuin tuo pentu siitä erityisemmin väsyisi ;) Mutta tulipahan hyvä mieli, luoksetulot alkaa pelata hyvin ja muutaman mukavan kuvankin sain aikaiseksi.
Sormikosketus onnistuu jo sujuvasti ja sen avulla tänään opeteltiinkin ohjaajan jalkojen välistä pujottelua uutena temppuna. Käskystä Lumi ei oikeastaan osaa vielä mitään (paitsi tulla luokse ja istua silloin kun sille sopii), mutta sillä alkaa olla aika kiva valikoima erilaisia käytöksiä joita se mielellään yrittää erilaisista vihjeistä palkkioita saadakseen. Aikaisemmat pennut olen kouluttanut aika tavoitehakuisesti joten tällainen "palikka sinne, toinen tänne" -rakentelu on ihan uutta ja uudella tavalla myös mielenkiintoista. Jännä nähdä, millainen kokonaisuus tästä paketista vielä saadaan.

Jalat alkaa olla jo niin pitkät etteivät mahdu enää kuvaankaan...

Beware, Oulu.. The Lumimyrsky is coming!

Luomuherkkuja

Tämän viikonlopun herkut tarjosivat paikalliset hirvimiehet. Nämä olivatkin jo sitä kokoluokkaa että aktivointia on riittänyt useammaksi päiväksi, kyllä koirat kiittää :)

Tällä viikolla ollaankin Lumin kanssa löysäilty ja keskitytty metsäilyyn ja hengailuun. Lumimyrsky pyörii mukana vähän joka suunnalla ja opettelee siinä sivussa meidän arjessa tärkeitä taitoja. Autoon se hyppää jo mielellään ja samoin tarhaanmenoa ollaan harjoiteltu, mutta se vaatii melkoisesti extraherkkuja. Ei ole pienelle myrskyläiselle mieleen muuten... Temppukoulun puolella ollaan opeteltu sormikosketusta ja itsensä ympäripyörähtämistä ja erilaisia kehonhallintajuttuja ulkona luonnon "agilityesteillä". Sopivia kiviä, mättäitä ja puunrunkoja löytyy jokaiselta lenkiltä. Näissä harjoituksissa keskitymme rauhalliseen suorittamiseen vauhdin sijasta, jossain vaiheessa alan ehkä opettaa sille agilityn kontaktiasentoa myös. Mutta hetkinen... eihän meillä pitänyt alkaa edes harrastaa koko lajia?!
Luoksetuloa ollaan myös harjoiteltu tehostetusti viime aikoina, Lumi kyllä kulkee metsälenkeillä hienosti mukana mutta lähelle tuleminen oli sen mielestä vähän joutavaa. Ihan omaa tyhmyyttäni tosin, se on ollut niin vaivaton lenkeillä etten ole sitten kontaktia vahvistanut sen kummemmin. Nyt yritän tsempata ja muistaa ottaa superherkkuja ja aina välillä antaa jonkin jackpotinkin hedelmäpeliefektin luomiseksi ;)

Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten käydä taas enemmän ihmisten ilmoilla kaupunkikäyttäytymässä.

Ps. Lumimyrskyn velipoika pääsi muuttamaan ihan oikeaan kaupunkiin neljän huskyn ja bordercollien kaveriksi. Kiinnostuneet voivat seurailla  Snufkinin eli Nuuskiksen edesottamuksia täältä.

Temppuilua

Lumin ensimmäinen temppuvideo

Reippaasti pistää viis (antaa tassua) ja tänään aloitettu pum-temppu (kyljelleen kaatuminen) alkaa olla jo jollain tasolla. Lisäksi tänään aloitettiin tasapainotyynytreenit, etujalat tyynyllä onnistuu jo helposti. Seuraavaksi lähdetäänkin sitten kiertämään takajaloilla tyynyä ympäri etujalkojen ollessa paikoillaan.



Hihnakäytöstä luvassa huomenna.... Lupaan!


Lumi's first tricks

Lumi has learned the "gimme five" and is learning to play dead. She is very proud to present everyone her new skills ;) Today we also started some balance training using the "balance pillows" which the human gymnastics use. I hope this type of training will teach her some body awareness and is a good foundation for some of our future plans...