Se hetki kun sydän melkein pysähtyy...

Tunnustan. Olen aivan naurettavan kiintynyt tuohon pentuun. Onhan se rasittava duracell mutta toisaalta aivan ylihellyttävä pitkine jalkoineen ja korvineen. Sitä paitsi se alkaa olla oppinut kaikin puolin talon tavoille ja ison osan sisälläoloajasta jo hengailee varsin rauhallisesti. Lapset voivat pelata jalkapalloa sen nenän edessä ja pentuhan nukkuu, jos sattuu nukuttamaan. Jos ei, se saattaa liittyä peliin ja hetken päästä kaikki ovat yhtenä nauravana mykkyränä pitkin lattiaa. Sen perusluottamus ihmisiin on hyvin vahva ja olipa ihminen ulkoisesti kuinka erilainen tahansa, kaikki näyttävät kelpaavan rapsuttajiksi ja leikkikavereiksi. Se on hyvin motivoitunut temppukoulun oppilas ja tulee uteliaana ja reippaana mukana kaikkialle, mihin olen sattunut sen kuljettamaan. Niin ja nyt on mennyt jo viikko ilman ainuttakaan pissalammikkoa sisällä!

No niin, pentu on siis pieni ja ihana ja söpö (ainakin silloin kun se nukkuu). Tänään oltiin tekemässä lasten kanssa lumitöitä pihalla, Lumi, Ninni-husky ja Pihka hengailivat vapaana. Yhtäkkiä huomasin, ettei Lumia ja Ninniä ole näkynyt hetkeen. Nurkan takana syömässä luuta, ajattelin. Eivät olleet. Kiersin toisen nurkan taakse ja huomasin kahdet jäljet, jotka veivät rantaan. Se tunne, kun pääset sinne rantaan ja huomaat jälkien menevän jäälle.... Ja tiedät, että  jäät on huonot. Ei puhettakaan että olisin itse vielä uskaltanut edes käydä rannassa kokeilemassa, kestääkö ne. Huutelin ja aloin jo katsella valmiiksi reikää, minne ne ovat pudonneet (onneksi sellaista ei näkynyt). Sitten ilmestyy vastarannalle parin sadan metrin päähän valkoinen ja musta piste ja ne lähtevät tulemaan yli, takaisin kotiin. Pitkät sekunnit, voin kertoa!! Mutta yli tultiin, tällä kertaa. Siinä ne sitten pyörivät jaloissa ja ihmettelivät, mikäs tässä nyt on hätänä, vähän käytiin tuolla mökkiläisiä moikkaamassa....

Ensimmäinen kerta kun Lumi on lähtenyt pihasta ja viimeinen kerta, kun se Ninnin kanssa saa hengailla pihalla ilman kunnon valvontaa.

Sisällä piti vähän sylitellä. Ihan vaan varalta. Olla kiitollinen että nuo raivostuttavan rakastettavat rakit on vielä tuossa.

En kuitenkaan olisi minä ellen olisi samalla käyttänyt tilannetta hieman hyödyksi; näin meillä tehdään käsittelyharjoituksia ;)
Rentoilua

Temppukoulua pitkästä aikaa

Ei me arkihaasteen lomassa olla temppuiluakaan unohdettu. Viime viikolla opeteltiin tukea vasten kahdella tassulla istuminen ja sen jälkeen ollaan leikitty vähän erilaisia palloleikkejä. Itsellekin tosi mukavaa vaihtelua opettaa välillä jotain aivan erilaista, uutta ja "hyödytöntä". Tarkoitukseni oli alunperin opettaa kuonokosketuksella pallon pelaaminen, mutta tassujen käyttö tulee Lumilta jotenkin niin luonnostaan että saa nähdä, tuleeko tästä sittenkin jotain muuta. Lumi on tosi hauska pentu treenata, se on oppimistilanteissa aika rauhallinen ja muistaa todella hyvin oppimansa.

Pallotemppuilun alkeita

Heh, huomasin juuri että olen tullut tässä parin kuukauden aikana opettaneeksi alkeita vaikka vähän mistä, mutta valmiiksi ei ole kovinkaan moni juttu tullut. No, josko meillä olisi vielä se yli kymmenen vuotta yhteistä aikaa jäljellä ja tehdä asioita loppuun ;)

Edustustehtäviä

Kuntille oli tänään sovittu pulkkakoirapäivä Kuusamon torilla olevaan joulutapahtumaan. Toista pulkkaa veti Taneli-samojedi ja edustustehtävissä oman osansa hoitivat Kenna sekä Lumi. Paljon riitti rapsuttajia ja lapsia pulkan kyydissä, hymyjä ja kiitoksia. Lumi teki osansa kuin konkari ainakin, antoi tassua ja kiipesi syliin jokaiselle joka otti. Iltapäivästä pikkukoira alkoikin jo olla sen verran väsynyt että käpertyi Kuntin pulkaan nokosille.

Arkihaastetta olen yrittänyt urheasti toteuttaa hihnalenkkeilemällä Lumin kanssa edes sen kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta yleensä ollaan tehty ihmisten ilmoilla taajamassa ja toinen on sitten ollut erilaisia luopumisharjoituksia sisältävä "intensiivitreeni" täällä kotona. Levittelen pihalle erilaisia houkutuksia ja palkkaan luopumisesta ja kontaktinpidosta. Vetäminen on jonkin verran vähentynyt kaupunkikävelyilläkin, tai oikeastaan sitä nyt ei pääse juuri tapahtumaan. Aina, kun hihna kiristyy, pysähdyn ja yritän täten saada iskostettua Lumin mieleen ettei vetämällä yksinkertaisesti pääse mihinkään mukavaan paikkaan. Hankalista paikoista kuten toisista koirista tai jotenkin yli-ihanista ihmisistä mennään suosiolla ohi namittamalla mutta yhä vähemmän tarvitsee jatkuvaa namittamista. Sormikosketuskin on osoittautunut hyödylliseksi taidoksi, sillä on helppo ohjata koira penkan puolelle väistämään pyörää tai muuta liikennettä, ja Lumi kokee jo pelkän tempun itsestään palkitsevana.
Toki edistyminen olisi nopeampaa jos pystyisimme harjoittelemaan enemmän, mutta toisaalta olen yrittänyt korvata määrän laadulla. Se mitä tehdään, tehdään ajatuksen kanssa ja hyvin.

Arjen taitoja

Facebookissa seikkaillessa tupsahti eteeni Tunti viikossa- koirankoulutushaaste jonka tarkoituksena on nimenomaan käyttää tämä tunti arjen taitojen opetteluun ja hiomiseen. Lumilla alkaa jo olla jotain perustaitoja, varsinkin ikäisekseen, aika kivasti hallussa - toki tekemistäkin yhä on kuten alla oleva videokooste kertoo.
Lumin arkitaidot

Noiden lisäksi se kulkee hienosti vapaana mukana metsälenkeillä, pysyy pihalla, tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Pihalle ja varsinkaan tarhaan se sen sijaan ei haluaisi mennä - tähän ei tunnu edes lahjonta juuri vaikuttavan joten sinne sitten vain mennään kaulapannasta taluttamalla ja pääosin pentu tähän tyytyykin. Toki se yleensä saa jonkinlaisen palkan tarhaan mennessään joka tapauksessa, mutta kun sisällä oleminen olisi niin paljon hauskempaa...

Mutta se, mihin varsinaisesti aion käyttää tämän arkihaasteen, on hihnakävelyt. Maalaiskoiraa kun ei normaalisti kotosalla tarvitse hihnassa kuljetella, niin helposti se sitten vain jää tekemättä. Kun mennään ihmisten ilmoille niin koira on taluttimessa ja sitten ihmetellään että kylläpäs se vetää. Nii-in. Josko vaikka opettaisi sille jotakin? O:) Eli täten haastan itseni viemään Lumin kaksi kertaa viikossa kylille hihnalenkkeilemään sen puolisen tuntia kerrallaan. Keskittyen erityisesti siihen että kuljetaan vetämättä. Tulevalle rekikoiralle vetäminen on geeneissä mutta minua ei epäilytä hiukkaakaan, etteikö pentu oppisi erottamaan, milloin saa vetää ja milloin ei, kun se sitten jokus tulevaisuudessa aloittaa valjakkokoiran uransa. Varsinkin, kun vetämistä ei todellakaan ole tarkoitus kitkeä "kovalla kädellä" pois vaan luopumisen kautta ja oikeasta palkiten. Kuten tuosta videosta käy ilmi, luopumiselle on tehty jo aika hyvät pohjat joten periaatteessa ei tarvitse muuta kuin yleistää se koskemaan myös hihnassa kävelemistä. Tulen raportoimaan iloksenne, kuinka käy ;)

Joku aika sitten valitin sisäsiisteysongelmista ja mietin että tuleekohan jossain vaiheessa koiranpennuille samanlainen herkkyyskausi sen suhteen kuin ihmislapsille kuivaksiopetellessa. Väittäisin, että tulee, ja Lumin kohdalla se hetki on nyt. Ihan tässä parin päivän sisällä olen yhä useammin nähnyt sen kipittävän ovelle päin ja heti ulos päästyään se on yleensä pissannut. Aiemmin se vain pissasi juuri siihen kohtaan missä sattui kyseisellä hetkellä olemaan. Lisäksi se alkaa oppia lirauttamaan ennen kuin tulemme esimerkiksi pitemmän ulkoilun jälkeen takaisin sisälle . Tietenkin myös minä olen alkanut oppia, miltä juuri tämä pentu näyttää silloin kun se aikoo alkaa tekemään tarpeitaan.

Catch them being good. Lause jonka kuulin eräässä ihmisten oppimista ja motivoimista käsittelevässä seminaarissa, ja sopii erinomaisen hyvin myös koiriinkin. Oppiminen nopeutuu, kun keskitytään positiiviseen.

While surfing in Facebook I got around this "every day skills - dog training challenge". The idea is to use one hour every week to learn or practise an every day skill (such as walking nicely on a leash, passing other dogs, come when called, behave while having nails clipped / groomed... whatever your own dog is needing to practise) with your dog. You can divide the hour as many pieces as you like, or use the whole hour at once (which might not be so effective) ; but you should do it four weeks in a row. 

I think Lumi has a quite nice foundation for basic skills concerning her age. She is getting fluent with her "leave it" command, is able to rest calmly in a crate, comes when called, follows very nicely off-leash on our walks, sits and stays for a short amount of time (like waiting for food) and travels comfortably in a car.  Here is a short video of Lumi showing some of the things she has learned. How we have done this? Only with positive reinforcement. Catch them being good is a sentence I learned from one lecture about human motivation and learning and it also describes my philosophy with Lumi very well. Rewarding from good behaviour makes learning new skills faster.

What we furthermore still need to train though, is walking on a leash. As we live far n the backwoods of the countryside, Lumi spends most of her time without a leash while we are at home. She simply doesn't need one! Obviously that is a very good thing, but when going in to the town, she has to have her leash... She has been quite good with it until the past few weeks where she has started to show me some desire to pull - well, she is a sleddog after all ;) Some people say you should never teach your sleddog NOT to pull... I think it is nonsense. Running and pulling in a team are a whole different thing than taking a calm Sunday walk in the town. And the walks get way more relaxing for both of us if my little husky is not pulling my shoulder off! So, my challenge  is to take Lumi to town at least two times a week and train some Sunday walks. I will keep you posted on our progress. 



 

Voittajana maaliin

Luin jostakin hiljattain, lähinnä kisatreeniä ajatellen, että koira palaa kentälle aina siinä tunnetilassa, missä se lähti sieltä edellisen kerran. Valitettavasti ei ole nyt antaa lähdettä tälle väitteelle, mutta se jäi jonnekin takaraivoon raksuttamaan ja kuulostaa omaan korvaani varsin loogiselta. Jos koira lopettaa treenin voittajana, ehkä lelu suussa leuhottaen, niin johan se on seuraavalla kerralla kerjäämässä lisää, haastamassa vielä vähän enemmän. Jos koira sen sijaan lopettaa "huh nyt on puristettu viimeisetkin pisarat" - fiiliksellä, vaikka ihan näennäisesti iloisena ja tyytyväisenäkin, voi seuraavalla kerralla olla matalampi into työskennellä ja homma jäädä helpommin kesken. Tämä koskee pääasiassa ei-rodunomaisia käytöksiä kuten vaikkapa tokoa, joillekin ehkä myös agilitya, johon kaikilla koirilla ei ole sellaista sisäsyntyistä paloa. Sen sijaan vaikkapa hyvä rekikoira tai metsästyskoira kestää kyllä välillä tuon "viimeinen pisara" - fiiliksenkin koska sisäinen motivaatio tehdä  ko. asiaa (vetää rekeä, etsiä ja löytää riistaa) on niin äärimmäisen kova että se kantaa yli väsymyksenkin. Tottakai niidenkin pitää välillä päästä voittajana maaliin mutta voin vakuuttaa, että on aivan toinen asia kouluttaa huskysta rekikoiraa kuin agilitykoiraa, tokosta nyt puhumattakaan (been there, done that). Kouluttajan taitoa toki kysytään siinä, että osaa lopettaa treenin sen ollessa parhaimmillaan, mutta ihan aina se ei ole niin helppoa. Tekee mieli kokeilla, joskos se vielä kerran onnistuisi yhtä hienosti.. Ja toistoistahan koira oppii, joten eiköhän tehdä vielä yksi pätkä. Itse olen koko viime kesän Pihkan kanssa agilitytreeneissä opetellut (ja pääosin  mielestäni onnistunutkin!) että lopetetaan siihen parhaimpaan, silloin, kun fiilis on ylimmillään. On välillä vaatinut luonteenlujuutta sanoa koutseille ettei me tehdä enää,  nyt meni niin hyvin, kun samaisella radalla olisi voinut vielä kokeilla jotain eri ohjausta tai nipistää jostakin kaarroksesta muutaman sekunnin vähemmäksi. Pihka ei ole koira, jonka kanssa voi jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia pitkäksi aikaa, jos se tekee kerran tai kaksi oikein, homma on siinä. Kolmannella ja neljännellä toistolla se alkaa miettiä, pitäiskö tässä nyt sittenkin suorittaa jotakin muuta ja paketti hajoaa.

Lumiin tämä asia liittyy siten, että olen pyrkinyt sen ollessa mukana koulukäynneillä aina päättämään vierailun kun pentu on rauhallisessa ja rennossa, tasapainoisessa fiiliksessä. Toiveena se, että jonain kauniina päivänä tunnetila yhdistyy tilanteeseen ja pentu virittyy automaattisesti oikealle taajuudelle, kun saa liivit päälleen. Tänään oltiin jo aika lähellä, Lumi oli huomattavasti rauhallisempi kuin aiempina kertoina, malttoi kunnolla jäädä rapsutuksiin vaikka välillä meinasikin hepuloida pingispallosta (nuoret saivat luvan pelata hetken tehtyään sen tunnin aiheena olleet tehtävät). Lumille alkaa myös kehittyä sosiaalista pelisilmää, jota olen Pihkassa aina ihaillut. Pihka tietää, kenen luokse kannattaa mennä ja osaa lähestyä hienosti, ei liian tunkeilevasti vaan juuri niin, miten näitä nuoria pitääkin lähestyä. Tänään näin Lumin ensimmäisiä kertoja tekevän vähän samaa ja olin hyvin, hyvin tyytyväinen.

Loppukevennykseksi kotivideo, jossa Unna 5 v on harjoitusohjaajana Lumille. Alussa harjoitellaan jalkojen läpi tulemista ja seuraavaksi halin antamista (eli esimerkiksi pyörätuolissa olevan tervehtimistä - miksei tuota tosin voisi käyttää nuortenkin kanssa). Tuo halijuttu on ihan ensimmäinen harjoitus aiheesta ja Lumi on vielä aika rauhaton, mutta uskon sen kyllä muutaman harjoituskerran jälkeen oppivan melko nopeasti tassujen paikat ja odottamaan rapsutuksia. Tassujen ei ole tarkoitus olla sylissä vaan penkillä, jotta koiran paino ei tule asiakkaan päälle ja tilanne muodostu näin epämukavaksi. Kuva tärisee hieman, sillä kuvaajana toimi 4 -vuotias Oula ;) Mainiota, kun on innokkaat ja pätevät avustajat ihan omasta takaa!

Lumi ja Unna

Liebster Award

Miran Tassujen Alla-blogi laittoi tämmöisen haasteen. Suht uutena blogimaailmassa tämä olikin minulle aiemmin tuntematon suuruus, mutta kysymykset ovat ihan kivoja joten vastaillaanpas sitten :)

Homman nimi on seuraava..

Haaste kulkee blogista toiseen ja haasteen saa aina alle 200 lukijan blogi. Eli tällä jaamme näkyvyyttä niin haasteen antajalle, kun haasteen saajille :) Kiitä haasteen antajaa, vastaa hänen esittämiin kysymyksiin ja luo 11 uutta kysymystä. Sen jälkeen listaa 11 Liebester awardin ansaitsevaa blogia.

 

Kysymykset:

1. Ketä perheeseesi kuuluu?   Avomies, kaksi alle kouluikäistä lasta ja 23 koiraa, joista Lumi siis on nuorimmainen.
2. Missäpäin Suomea asutte ja miten? Kuusamossa, keskellä korpea pienessä vaaleansinisessä omakotitalossa. Pihalla ei vielä ole sitä perunamaata mutta iso koiratarha on!
3. Miten blogisi kertoo sinusta? Blogi kertoo Lumin matkasta pienestä pennusta aikuiseksi rekikoiraksi, parhaaksi ystäväksi, hienoksi Karva-Kaveriksi. Rivien välistä lukien se kertoo myös todella paljon minusta, arvoistani, suhteestani koiriin, ihmisiin ja ympäröivään luontoon.
   
4. Jos perustaisit blogin tänään, mistä se kertoisi tai olisiko sillä joku tietty teema? Tämä blogi on niin tuore että teema olisi varmaankin edelleen sama.
5. Miten olet päätynyt bloggaamaan? Aluksi kirjoittelin pääasiassa itseäni varten tietynlaista koulutuspäiväkirjaa Lumista, kun huomasin että Facebook-päivityksiä monikaan ei jaksa lukea. On myös kätevämpää kun Lumia koskien kaikki enemmän ja vähemmän merkittävät asiat ovat täällä samassa paikassa eikä sikin sokin Facebookin aikajanalla. Haaveilen, että jos vielä löydän jostain oikeanlaisen, toimivan sovelluksen, niin vuoden päästä printtaisin tämän kirjaksi itselleni. Jos joku tietää jo tämmöisen sovelluksen olemassaolosta, niin saa suositella!
6. Mitkä on 5 tärkeintä asiaa elämässäsi? Perhe, koirat, luonnon keskellä asuminen, työ joka on samalla elämäntapa (ja tässä päästään taas kohtaan koirat) ja terveys.
7. Jos olisi pakko luopua yhdestä tärkeimmästä asiasta, mikä se olisi? Varmaankin tuosta työstä luopuisin, elämäntavasta tosin en, ellei olisi aivan pakko.
8. Mitä teet yleensä ensimmäisenä aamulla kun heräät? Toivotan lapsille hyvät huomenet (ovat yleensä nousseet vähän ennen minua) ja päästän sisäkoirat ulos pissalle.
9. Kerro jostain rutiinistasi, eli miten teet jonkun asian kerta toisensa jälkeen Säännöllisten rutiinien muodostaminen on minulle hankalaa ja minulla on joku miltei pakkomielle keksiä aina erilaisia tapoja jokapäiväisten asioiden toteuttamiseen. No pyykkiä pesen varmaan joka päivä samalla tavalla (kaikenväriset sekaisin ja kirjopesuainetta perään) ja koirien ruokinta sentään menee kutakuinkin samalla kaavalla joka päivä. Eli huskeille on 5 kg lihaseosta sulamassa, jaan sen kahteen ämpäriin, vettä päälle niin että on miltei täynnä, lisätään sinkki-biotiinijauhe, 2,5 l Valion Extra Energy - puristenappulaa (on muuten hyvää evästä!) per sanko; nopea sekoitus ja annostelu tarhoissa suoraan kuppeihin. Joskus kun kyllästyn tähän rutiiniin niin otan koirat kolmessa erässä kerrallaan juoksutarhaan syömään mutta viime aikoina se on jäänyt jostain syystä vähemmälle.
10. Tiedätkö mitä on Karva-Kaverit? Tiedän sillä kuulummehan Lumin ja Pihkan kanssa heihin itsekin :)
11. Kesä vai talvi? Tarvitseeko tätä minulta edes kysyä... 

 

Temppukoulu jatkuu

Temppukoulussa ollaan siirrytty vaiheeseen, jossa Lumi opettelee tekemään minun kanssani osaamansa temput myös muiden ohjaajien kanssa. Tämän yhteydessä vaihdoin suulliset käskyt tempuista käsimerkkeihin, sillä ne ovat kaikille osapuolille selkeämpiä. Lumin on tulevaisuudessa tarkoitus pystyä tekemään yksinkertaisia temppuja kenen tahansa ohjeistamana, ja suullisissa käskyissä on niin paljon vaihtelua äänenpainoista ja sanomistyylistä lähtien, että koin käsimerkit yksinkertaisimmiksi. Jokaisen on helppo nostaa sormi pystyyn ja saada koira istumaan, tai kääntää sormi osoittamaan lattiaa maahanmenon merkiksi. Avokämmen ojennettuna tarkoittaa anna tassu, lattiaa koskettava sormenpää toimii signaalina "pum"-tempulle (kellahda kyljelleen). Harjoitusohjaajina on ollut pari opiskelijaa sekä tänään treenattiin vanhempieni kanssa. Ohessa pieni video Lumin harjoittelusta äitini ohjauksessa. Ihan täysin ärsykekontrollissa nuo käskyt eivät vielä ole, mutta mukavalta tuo yhteistyö silti näyttää. Nyt pitäisi vain saada mahdollisimman paljon muitakin ihmisiä Lumin kanssa "leikkimään", vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ;)

Temppuilua

Kyläilyreissu päätettiin näin:  Olipa kerran makkara
Pihka-raukka luuli varmaan tuota makkaraa oikeaksi kun silppusi sen palasiksi.... Ei huolta, Taneli-samojedi, Pihka on luvannut käydä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja tuoda jouluksi sinulle uuden..! 

Lumi is showing what she has learned lately. I changed the commands instead of verbal cues to hand signals since they are more easy to repeat the same way even if the handler would be different. In the future Lumi should be able to perform her tricks with "just about anyone". After some test attempts I learned that verbal cues can be difficult to repeat the same way if the handlers change, where as everyone can put their finger up meaning "sit" or finger down, meaning "lie down" . The following video is Lumi training with my mother. More test handlers are wanted, so volunteers welcome ;)

Lumi showing her tricks