Tänään olin niin ylpeä pienestä Hiiwiöstäni. Olimme parin viikon tauon jälkeen käymässä Karva-Kaveri-vierailulla erityisluokassa Pihkan ja Lumin kanssa. Lumi on koko syksyn kovasti opetellut rauhoittumista ja nuorten kanssa työskentelyä, ja tänään voin sanoa, että nyt alkaa homma olla hallussa. Se osaa hienosti lähestyä, tulee syliin ja rapsuteltavaksi ja nauttii huomiosta, mutta tekee sen rauhallisesti. Tänään se oli oli myös selkeästi enemmän "työmoodissa" kuin aiemmin, ihan kuin Pihka, kuin paraskin viisas aikuinen.
Nyt syksyn aikana erityisluokissa on käynyt useampia sijaisia ja kouluavustajia ja on ollut tosi mukava havaita, kuinka he tunnin jälkeen tulevat poikkeuksetta kiittelemään miten positiivinen vaikutus koirien läsnäololla on nuoriin.
Today I felt very proud of Lumi. I was visiting the school class with Pihka and Lumi where we have been nearly every week since Lumi arrived. Lumi has been practising a lot of "calm down behaviour" as a part of getting her introduced on working some day as my therapy dog; an animal companion who could help elderly people, children with special needs etc. And today, she was just being wonderful! She was clearly on her "working mode" and for that brieh hour, I think I saw a small glimpse on what she could be like - and do I need to mention that I loved what I saw.
During this autumn semester Pihka, Lumi and I have met several new teachers on the classes and without exception all of them have been very impressed by the influence the dogs have on students. In "our " classes there are nearly 20 teenagers all of them having different special needs and the teachers always note how much calmer and more motivated the students are when the dogs are around.
Muutenkin pikkupentuajat alkavat selkeästi olla taaksejäänyttä elämää, sisäsiisteysasiat sujuvat ja orastavia itsenäisyyden merkkejäkin on havaittavissa. Vähän voi välillä kokeilla, kuinka pitkälle saa mennä ja mitä kaikkea tehdä. Pääosin Lumi tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan varsin vaivaton ja mukava kaveri. Arkihaasteessa emme ihan niin paljoa ehtineet harjoitella kuin suunnittelin, ja työtä hihnassa kävelyn eteen saadaan varmasti jatkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Silti idean Lumi tuntuu tajunneen, eikä se kai kovin hullusti ole, jos meidän 5-vuotias pystyy Lumia taajamassakin taluttamaan, kuten tästä videopätkästä voi vilkaista.
Edelleen pitää vahvistaa myös arjessa luoksetuloja herkkupalkoilla. Tarhaanmenot ovat Lumista olleet vastenmielisiä joten sinne mennään nykyisin pihalta aina ruokaämpärin kanssa. Ruoka-annos tuntuu olevan niin hyvä palkka että jo kannattaa tulla tarhaankin ;)
Ok, I have a small confession to make. I have not been practising my every-day-life-challenge as much as I planned. Our goal was to improve walking on leash and it did improve, but the progression would have been greater if we would have been training more actively... ;) I think Lumi has however figured out the idea as can be seen from this video where my 5 yr old daughter is walking with Lumi in town.
Oh, and we also have a new friend! This charming blue-eyed fellow moved in last weekend. He is a 5-month old Siberian/Alaskan Husky puppy. The children named him Dusty after The Planes movie. Lumi has been pretty busy for the last few days showing Dusty all the important things like where to find food, this is how to steal a bone from Ninni, where the sofa is located and how to play with children's toys whom they have left lying in the floor... Luckily Dusty seems to have quite calm temperament to balance up Lumi's liveliness a bit ;)
