Ylpeyden aiheita

Syksyllä Lumin ollessa pieni neulahampainen riiviö suoritimme ensimmäisen virstanpylväämme, Suomen Karva-Kaverit ry:n soveltuvuustestin tuleville Karva-Kavereille. Tunnustukseksi hyväksytystä testistä saimme oranssit liivit, jotka tuossa vaiheessa sain kääriä noin kolme kertaa pennun ympärille (ja se silti yritti joko syödä ne tai ne solmuista huolimatta liivit tuntuivat putoavan päältä). 

Toivoin tuolloin, että vielä joskus saisin sanoa pennun kasvaneen liiveihinsä paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Avoin ja reipashan se on aina ollut, joskus ehkä vähän jopa liikaakin ;) Mutta se mistä erityisesti haaveilin, oli että pennulle kehittyisi samanlaista sosiaalista pelisilmää ihmisten kanssa kuin Pihkalla on. Kaikille koirille sitä tiettyä herkkyyttä ei tule, vaikka kuinka opettaisit, mutta tottakai hyvä sosiaalistaminen auttaa asiaa huomattavasti. Erityiskiitokset kuuluvat kyllä meidän koulukohteen oppilaille jotka sietivät, leikittivät ja paijasivat Lumia koko syksyn. Tässä vaiheessa Lumi tuntee "työkohteensa" niin hyvin että jos joskus yritämme vain kävellä nuorisotalon ohitse, se ei meinaa millään onnistua. Lumin mielestä on pakko päästä katsomaan, josko joku niistä ihanista ihmisistä olisi paikalla!

Tänään olimme taas vierailukäynnillä yläkoululaisten oppitunnilla ja ihaillen sain todeta Lumin kasvaneen valjaisiinsa. Se rämäpäinen riiviö on muuttunut herkkävaistoiseksi, rauhalliseksi ja ystävälliseksi nuoreksi koiraksi joka on ihmisryhmässä kuin kala vedessä. Kotona se saattaa välillä olla hyvinkin tyypillinen teinikoira murkkuvinkeineen mutta koulukäynneillä se on niin aikuinen ja hillitty, samalla silti rento ja ystävällinen, etten meinaa millään muistaa ettei koira ole vielä vuottakaan täyttänyt. Olen niin kiitollinen siitä, että Lumi vajaa vuosi sitten, oikeastaan varsin yllättäen, tupsahti osaksi elämääni.

Oppitunnin päätyttyä jatkoimme Lumin ja Pihkan kanssa vielä kaupunkikävelylle. Nyt olikin sitten edelliskertaan verrattuna reilusti enemmän häiriötä, kun mukana oli toinen koira ja ympärillä paljon enemmän hälinää, vastaantulevia ihmisiä, ohittavia polkupyöriä, rollaattoreja, autoja ja muita. Hienosti malttoi teinikoira - oli toki koulutyöskentelystä jo väsynytkin- ja suurimman osan matkasta pystyimme jo kulkemaan varsin sujuvasti. Palkkioksi haettiin torilta kevään ensimmäinen tötteröjäätelö :)

Rekikoiran elämää

Tänään oltiin jännän äärellä. Lumi ja Dusty ovat molemmat täyttäneet puoli vuotta ja olen jo jonkin aikaa katsellut, että ne alkaisivat olla valmiita saamaan ensimmäistä kertaa valjaat päällensä. Ensimmäiset vetolenkit ovat lyhyitä, vain muutaman kilometrin mittaisia, ja ideana onkin ennemmin sytytellä pentuja valjakkotyöskentelyn saloihin kuin tehdä varsinaista fyysistä treeniä. Lumi ei ollut valjaista milläänsäkään, onhan se Karva-Kaveri-liivejä tottunut pitämään päällään pienestä saakka. Dustya valjaat ja liinoissa olo jännittivät huomattavasti enemmän.  Kuvanottohetkellä taitaa pikkumusheria jännittää enemmän kuin pentua ;)

Yllättävää kyllä, Lumi oli lopulta valjakkotyöskentelystä hämmentyneempi kuin Dusty, joka ensimmäisen 20 metrin jälkeen huomasi, mitä tässä tehdään ja sen jälkeen vain veti. Pää alhaalla, koko pienellä sydämellään nätillä askeleella. Tauot arveluttivat sitä hieman mutta kun liikuttiin, oli suunta ja asenne hyvin selkeä. Lumikin kyllä työskenteli varsinkin alkumatkan oikein hyvin, mutta täyskäännöksen jälkeen siitä näki kuinka aivot alkoivat raksuttaa vähän liikaa. Pentu ihmetteli, miksi mennään takaisin samaa reittiä? Miksi olen kiinni kaulapannasta ja valjaista? Lisäksi askelmerkit tuntuivat olevan vähän hukassa, pentutreeneissähän vauhti pidetään aina hyvin hitaana ja tasaisena, ja taukoja pidetään usein,  ja paluumatkalla Lumia tuntui jotenkin hämmentävän sekin. On melko erikoista, koska en muista että olisin montaakaan kertaa aiemmin nähnyt Lumia erityisen hämmentyneenä. Luulen, että verenperintönä tulee vahva ajatus vetämisestä ja siinä päällä, ulkokuorena kaikki opettamani "harrastustemput" , ja kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat, ei sinällään ehkä ihme että asia vaatii pientä prosessointia. Olenko rekikoira vai seurakoira? Voinko olla molempia? Voit olla, pentu pieni, kyllä meidän laumassa on siitä muitakin esimerkkejä :) Asia jätetään nyt joksikin viikoksi hautumaan ja kokeillaan sitten uudelleen kun taas sattuu sopiva päivä.

Ohessa pieni kännykällä kuvattu videopätkä: https://youtu.be/1DgocFJelXU


Muutenkin Lumi on viime aikoina päässyt tutustuman huskyn elämään, muuttanut asumaan tarhaan niin kuin suurin osa muistakin lauman nelijalkaisista. Metsälenkit vapaana ovat toki edelleen olennainen osa arkea mutta temppujen opettelu on vähän jäänyt. Suureksi harmiksemme myöskään yhtään Karva-Kaverivierailua emme ole ehtineet tälle vuodelle vielä tekemään, ja pahasti näyttää, että se voi venyä maaliskuulle saakka työkiireiden takia. Aikuiset huskyt juoksevat ahkerasti safareilla ja ne harvat vapaahetket käytän itsekin mieluusti vain kotona oleiluun ilman sen suurempaa aikatauluttamista. Kyllä sitä sitten taas keväällä ennättää :)

Ensimmäinen virstanpylväs

Tänään olikin jännä päivä, kun vuorossa oli Suomen Karva-Kaverit ry:n Karva-Kaveritesti. Kuten tuolla linkin takana aukeavalla kotisivulla kerrotaan,
Suomen Karva-Kaverit käyvät vapaaehtoistoimintana ilahduttamassa vanhuksia, kehitysvammaisia, lapsia ja nuoria lastenkodeissa, päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Suomen Karva-Kaverit ry kehittää myös eläinavusteista työskentelyä. jossa eläimen avulla tuodaan iloa ja vahvistetaan ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäistään ihmisten hyvinvoinnin ongelmia ja tuetaan ongelmia kohdanneita ihmisiä.
Vierailukäyntejä tekevät Karva-Kaverit ovat testattu toimintaan sopiviksi ja ne tunnistaa oranssinpunaisista työliiveistä tai ruseteista.

Ja katsokaapa kuka sai näin hienon liivin, meidän pieni Lumihiiwiö! Olin suuresti yllättynyt kuinka hyvin pentu malttoi käyttäytyä, vaikka se oli istunut puoli päivää autossa vuoroaan odottamassa. Testissä piti kävellä rappusia edestakaisin, tehtiin kovia ääniä, tavattiin rollaattori , pyörätuoli, vieraita koiria, otettiin makupaloja vieraalta, kierreltiin lattialle pudonneita makupaloja, tervehdittiin monenlaisia vieraita ihmisiä ja liikuttiin ahtailla ja liukkailla alustoilla sekä lopuksi vielä rauhoituttiin. Ei liene yllättävää, että Lumille tuo viimeisin oli se haastavin osuus :P Testi oli kaikenkaikkiaan hyvin positiivishenkinen ja tärkeintä oli että koira on kiinnostunut tekemään tuttavuutta vieraita ihmisiä kohtaan eikä ole aggressiivinen tai arka. Pieni Lumihiiwiö kypsässä 11 viikon iässä suoriutui kaikesta tästä kiitettävästi :) 
Myös Lumin "oppiäiti" Pihka suoritti testin erinomaisesti joten nyt minulla on Kuusamon ensimmäiset Karva-Kaverit. Kyllä kai sitä saa olla vähäsen ylpeä, saahan?

The first milestone for little Lumi! 
Today Lumi was approved as a "Furry Companion" (which is similar to Therapy/Companion Dog Programs some other countries have). She is now certified to visit in nursing homes, class rooms, kindergardens etc and take part in Animal Assisted Activies. As a sign of the achievement Lumi is now allowed to wear the orange vest  she is trying in the photos above. The vest is yet a little bit too big for her but I'm sure she will -both literally and figuratively- grow in to them. 
The test included walking up and down the stairs, tolerate with loud voices, meeting a person with a wheelchair, people with all kinds of funny behaviour, taking a treat from a stranger, meeting unfamiliar dogs, walking on different surfaces and resting and being calm for a few minutes. I don't think it is a big surprise that the most challenging thing for Lumi was the resting and being calm - part :P But for an 11-week old baby puppy, I think accomplishing all this is quite an achievement. My older dog, Pihka the Lapponian Herder was also approved. We have been already visiting some classrooms with children with special needs and are now even more happy to keep doing that in the future.  
I'm so proud of my furry girls today :)