Ylpeyden aiheita

Syksyllä Lumin ollessa pieni neulahampainen riiviö suoritimme ensimmäisen virstanpylväämme, Suomen Karva-Kaverit ry:n soveltuvuustestin tuleville Karva-Kavereille. Tunnustukseksi hyväksytystä testistä saimme oranssit liivit, jotka tuossa vaiheessa sain kääriä noin kolme kertaa pennun ympärille (ja se silti yritti joko syödä ne tai ne solmuista huolimatta liivit tuntuivat putoavan päältä). 

Toivoin tuolloin, että vielä joskus saisin sanoa pennun kasvaneen liiveihinsä paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Avoin ja reipashan se on aina ollut, joskus ehkä vähän jopa liikaakin ;) Mutta se mistä erityisesti haaveilin, oli että pennulle kehittyisi samanlaista sosiaalista pelisilmää ihmisten kanssa kuin Pihkalla on. Kaikille koirille sitä tiettyä herkkyyttä ei tule, vaikka kuinka opettaisit, mutta tottakai hyvä sosiaalistaminen auttaa asiaa huomattavasti. Erityiskiitokset kuuluvat kyllä meidän koulukohteen oppilaille jotka sietivät, leikittivät ja paijasivat Lumia koko syksyn. Tässä vaiheessa Lumi tuntee "työkohteensa" niin hyvin että jos joskus yritämme vain kävellä nuorisotalon ohitse, se ei meinaa millään onnistua. Lumin mielestä on pakko päästä katsomaan, josko joku niistä ihanista ihmisistä olisi paikalla!

Tänään olimme taas vierailukäynnillä yläkoululaisten oppitunnilla ja ihaillen sain todeta Lumin kasvaneen valjaisiinsa. Se rämäpäinen riiviö on muuttunut herkkävaistoiseksi, rauhalliseksi ja ystävälliseksi nuoreksi koiraksi joka on ihmisryhmässä kuin kala vedessä. Kotona se saattaa välillä olla hyvinkin tyypillinen teinikoira murkkuvinkeineen mutta koulukäynneillä se on niin aikuinen ja hillitty, samalla silti rento ja ystävällinen, etten meinaa millään muistaa ettei koira ole vielä vuottakaan täyttänyt. Olen niin kiitollinen siitä, että Lumi vajaa vuosi sitten, oikeastaan varsin yllättäen, tupsahti osaksi elämääni.

Oppitunnin päätyttyä jatkoimme Lumin ja Pihkan kanssa vielä kaupunkikävelylle. Nyt olikin sitten edelliskertaan verrattuna reilusti enemmän häiriötä, kun mukana oli toinen koira ja ympärillä paljon enemmän hälinää, vastaantulevia ihmisiä, ohittavia polkupyöriä, rollaattoreja, autoja ja muita. Hienosti malttoi teinikoira - oli toki koulutyöskentelystä jo väsynytkin- ja suurimman osan matkasta pystyimme jo kulkemaan varsin sujuvasti. Palkkioksi haettiin torilta kevään ensimmäinen tötteröjäätelö :)

Virikkeellistämistä

Aamulla meininki juoksutarhassa näytti tältä. Päättömän juoksemisen jälkeen Lumi alkoi selvästi keksiä jotain älyllisempää puuhaa (koppien katoille hyppiminenhän on niin out, vanhanaikaista ja tylsää) ja sen ratkaisu löytyy yllä olevista kuvista. Koirakärryn katolta oli kuulemma hyvät näköalat ja Dustykin oppi nopeasti kärryn katolle kiipeämisen salat, kun Lumi oikein huolellisesti näytti mallia. Vähän vaikuttaisi että Lumin vois ehkä viedä agilityhommiin joskus... :D

Koska päivän ohjelmassa oli muutenkin kylillä käyntiä, nappasin Lumin mukaan harjoittelemaan hihnassa kävelyä. Talven jäljiltä hihnakäyttäytyminen on ollut vähän niin ja näin ja varsinkin erilaiset ärsykkeet saavat koiraneidin unohtamaan tyystin, mitä olikaan tarkoitus tehdä. Otin viime viikolla sille käyttöön Rukan talutusvaljaat, ajatuksena testata olisiko niistä apua rauhallisen hihnakäytöksen opettelussa. Aina, kun hihna kiristyy, vaihdan hetkeksi suuntaa ja palkkaan kun koira kävelee nätisti vierellä. Tänään meni jo aika kivasti vaikka häiriöitäkin oli. Videopätkässä Lumi jää kuuntelemaan läheltä kuuluvaa koiran haukkua mutta hetken miettimisen jälkeen päästään kuitenkin nätisti paikan ohitse. Ihmiset, varsinkin teini-ikäiset ja lapset, ovat Lumille suuri kiusaus koska sen mielestä he ovat kaikki vain niin yksinkertaisen ihania. Huomaa kyllä että Karva-Kaveri-vierailut ovat tehneet vaikutuksen nuoreen koiraan ;)

Ensi viikolla päästäänkin pitkästä aikaa taas nuorten pariin Karva-Kaveri-käynnille Lumin ja Pihkan kanssa. Talven jäljiltä käynneissä on ollut harmillinen tauko mutta onneksi on vielä muutama viikko lukukautta jäljellä niin ehditään kouluhommiinkin :)
Tämän reilun kilometrin mittaisen virikekävelyn jälkeen teinikoira olikin sitä mieltä että eiköhän päivän työt ole tehty ja on sittemmin malttanut ihan rennosti pötkötellä olohuoneen matolla.

Uusi ystävä, arjen haasteita ja ylpeydenhetkiä

Tänään olin niin ylpeä pienestä Hiiwiöstäni. Olimme parin viikon tauon jälkeen käymässä Karva-Kaveri-vierailulla erityisluokassa Pihkan ja Lumin kanssa. Lumi on koko syksyn kovasti opetellut rauhoittumista ja nuorten kanssa työskentelyä, ja tänään voin sanoa, että nyt alkaa homma olla hallussa. Se osaa hienosti lähestyä, tulee syliin ja rapsuteltavaksi ja nauttii huomiosta, mutta tekee sen rauhallisesti. Tänään se oli oli myös selkeästi enemmän "työmoodissa" kuin aiemmin, ihan kuin Pihka, kuin paraskin viisas aikuinen.
Nyt syksyn aikana erityisluokissa on käynyt useampia sijaisia ja kouluavustajia ja on ollut tosi mukava havaita, kuinka he tunnin jälkeen tulevat poikkeuksetta kiittelemään miten positiivinen vaikutus koirien läsnäololla on nuoriin.

Today I felt very proud of Lumi. I was visiting the school class with Pihka and Lumi where we have been nearly every week since Lumi arrived. Lumi has been practising a lot of "calm down behaviour" as a part of getting her introduced on working some day as my therapy dog; an animal companion who could help elderly people, children with special needs etc. And today, she was just being wonderful! She was clearly on her "working mode" and for that brieh hour, I think I saw a small glimpse on what she could be like - and do I need to mention that I loved what I saw. 

During this autumn semester Pihka, Lumi and I have met several new teachers on the classes and without exception all of them have been very  impressed by the influence the dogs have on students. In "our " classes there are nearly 20 teenagers all of them having different special needs and the teachers always note how much calmer and more motivated the students are when the dogs are around. 

Muutenkin pikkupentuajat alkavat selkeästi olla taaksejäänyttä elämää, sisäsiisteysasiat sujuvat ja orastavia itsenäisyyden merkkejäkin on havaittavissa. Vähän voi välillä kokeilla, kuinka pitkälle saa mennä ja mitä kaikkea tehdä. Pääosin Lumi tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan varsin vaivaton ja mukava kaveri. Arkihaasteessa emme ihan niin paljoa ehtineet harjoitella kuin suunnittelin, ja työtä hihnassa kävelyn eteen saadaan varmasti jatkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Silti idean Lumi tuntuu tajunneen, eikä se kai kovin hullusti ole, jos meidän 5-vuotias pystyy Lumia taajamassakin taluttamaan, kuten tästä videopätkästä voi vilkaista.
Edelleen pitää vahvistaa myös arjessa luoksetuloja herkkupalkoilla. Tarhaanmenot ovat Lumista olleet vastenmielisiä joten sinne mennään nykyisin pihalta aina ruokaämpärin kanssa. Ruoka-annos tuntuu olevan niin hyvä palkka että jo kannattaa tulla tarhaankin ;)

Ok, I have a small confession to make. I have not been practising my every-day-life-challenge as much as I planned. Our goal was to improve walking on leash and it did improve, but the progression would have been greater if we would have been training more actively... ;) I think Lumi has however figured out the idea as can be seen from this video where my 5 yr old daughter is walking with Lumi in town. 
 

 Niin, se uusi ystävä! Laumamme täydentyi viime viikonloppuna eräällä karismaattisella sinisilmäisellä tulevaisuudentoivolla. Lumi ystävystyi kaverin kanssa silmänräpäyksessä ja onkin ollut viime päivät kiireinen näyttäessään uudelle tulokkaalle kaikki tärkeimmät asiat; täällä on ruokavarasto, näin huijataan Ninniltä luu, täällä on sohva, tässä nukutaan ja näin pihistetään lapsilta lattialle unohtuneet tavarat. Onneksi tämä tulokas on temperamentiltaan aika rauhallinen joten ihan hulabalooksi ei sentään ole yhteiselo vielä mennyt ;)

Lapset nimesivät kaverin Dustyksi Lentsikat-elokuvan päähenkilön mukaan. Toivotamme Dustyn lämpimästi tervetulleeksi Käpälämäelle!


Oh, and we also have a new friend! This charming blue-eyed fellow moved in last weekend. He is a 5-month old Siberian/Alaskan Husky puppy. The children named him Dusty after The Planes movie. Lumi has been pretty busy for the last few days showing Dusty all the important things like where to find food, this is how to steal a bone from Ninni, where the sofa is located and how to play with children's toys whom they have left lying in the floor... Luckily Dusty seems to have quite calm temperament to balance up Lumi's liveliness a bit ;)

Edustustehtäviä

Kuntille oli tänään sovittu pulkkakoirapäivä Kuusamon torilla olevaan joulutapahtumaan. Toista pulkkaa veti Taneli-samojedi ja edustustehtävissä oman osansa hoitivat Kenna sekä Lumi. Paljon riitti rapsuttajia ja lapsia pulkan kyydissä, hymyjä ja kiitoksia. Lumi teki osansa kuin konkari ainakin, antoi tassua ja kiipesi syliin jokaiselle joka otti. Iltapäivästä pikkukoira alkoikin jo olla sen verran väsynyt että käpertyi Kuntin pulkaan nokosille.

Arkihaastetta olen yrittänyt urheasti toteuttaa hihnalenkkeilemällä Lumin kanssa edes sen kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta yleensä ollaan tehty ihmisten ilmoilla taajamassa ja toinen on sitten ollut erilaisia luopumisharjoituksia sisältävä "intensiivitreeni" täällä kotona. Levittelen pihalle erilaisia houkutuksia ja palkkaan luopumisesta ja kontaktinpidosta. Vetäminen on jonkin verran vähentynyt kaupunkikävelyilläkin, tai oikeastaan sitä nyt ei pääse juuri tapahtumaan. Aina, kun hihna kiristyy, pysähdyn ja yritän täten saada iskostettua Lumin mieleen ettei vetämällä yksinkertaisesti pääse mihinkään mukavaan paikkaan. Hankalista paikoista kuten toisista koirista tai jotenkin yli-ihanista ihmisistä mennään suosiolla ohi namittamalla mutta yhä vähemmän tarvitsee jatkuvaa namittamista. Sormikosketuskin on osoittautunut hyödylliseksi taidoksi, sillä on helppo ohjata koira penkan puolelle väistämään pyörää tai muuta liikennettä, ja Lumi kokee jo pelkän tempun itsestään palkitsevana.
Toki edistyminen olisi nopeampaa jos pystyisimme harjoittelemaan enemmän, mutta toisaalta olen yrittänyt korvata määrän laadulla. Se mitä tehdään, tehdään ajatuksen kanssa ja hyvin.

Arjen taitoja

Facebookissa seikkaillessa tupsahti eteeni Tunti viikossa- koirankoulutushaaste jonka tarkoituksena on nimenomaan käyttää tämä tunti arjen taitojen opetteluun ja hiomiseen. Lumilla alkaa jo olla jotain perustaitoja, varsinkin ikäisekseen, aika kivasti hallussa - toki tekemistäkin yhä on kuten alla oleva videokooste kertoo.
Lumin arkitaidot

Noiden lisäksi se kulkee hienosti vapaana mukana metsälenkeillä, pysyy pihalla, tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Pihalle ja varsinkaan tarhaan se sen sijaan ei haluaisi mennä - tähän ei tunnu edes lahjonta juuri vaikuttavan joten sinne sitten vain mennään kaulapannasta taluttamalla ja pääosin pentu tähän tyytyykin. Toki se yleensä saa jonkinlaisen palkan tarhaan mennessään joka tapauksessa, mutta kun sisällä oleminen olisi niin paljon hauskempaa...

Mutta se, mihin varsinaisesti aion käyttää tämän arkihaasteen, on hihnakävelyt. Maalaiskoiraa kun ei normaalisti kotosalla tarvitse hihnassa kuljetella, niin helposti se sitten vain jää tekemättä. Kun mennään ihmisten ilmoille niin koira on taluttimessa ja sitten ihmetellään että kylläpäs se vetää. Nii-in. Josko vaikka opettaisi sille jotakin? O:) Eli täten haastan itseni viemään Lumin kaksi kertaa viikossa kylille hihnalenkkeilemään sen puolisen tuntia kerrallaan. Keskittyen erityisesti siihen että kuljetaan vetämättä. Tulevalle rekikoiralle vetäminen on geeneissä mutta minua ei epäilytä hiukkaakaan, etteikö pentu oppisi erottamaan, milloin saa vetää ja milloin ei, kun se sitten jokus tulevaisuudessa aloittaa valjakkokoiran uransa. Varsinkin, kun vetämistä ei todellakaan ole tarkoitus kitkeä "kovalla kädellä" pois vaan luopumisen kautta ja oikeasta palkiten. Kuten tuosta videosta käy ilmi, luopumiselle on tehty jo aika hyvät pohjat joten periaatteessa ei tarvitse muuta kuin yleistää se koskemaan myös hihnassa kävelemistä. Tulen raportoimaan iloksenne, kuinka käy ;)

Joku aika sitten valitin sisäsiisteysongelmista ja mietin että tuleekohan jossain vaiheessa koiranpennuille samanlainen herkkyyskausi sen suhteen kuin ihmislapsille kuivaksiopetellessa. Väittäisin, että tulee, ja Lumin kohdalla se hetki on nyt. Ihan tässä parin päivän sisällä olen yhä useammin nähnyt sen kipittävän ovelle päin ja heti ulos päästyään se on yleensä pissannut. Aiemmin se vain pissasi juuri siihen kohtaan missä sattui kyseisellä hetkellä olemaan. Lisäksi se alkaa oppia lirauttamaan ennen kuin tulemme esimerkiksi pitemmän ulkoilun jälkeen takaisin sisälle . Tietenkin myös minä olen alkanut oppia, miltä juuri tämä pentu näyttää silloin kun se aikoo alkaa tekemään tarpeitaan.

Catch them being good. Lause jonka kuulin eräässä ihmisten oppimista ja motivoimista käsittelevässä seminaarissa, ja sopii erinomaisen hyvin myös koiriinkin. Oppiminen nopeutuu, kun keskitytään positiiviseen.

While surfing in Facebook I got around this "every day skills - dog training challenge". The idea is to use one hour every week to learn or practise an every day skill (such as walking nicely on a leash, passing other dogs, come when called, behave while having nails clipped / groomed... whatever your own dog is needing to practise) with your dog. You can divide the hour as many pieces as you like, or use the whole hour at once (which might not be so effective) ; but you should do it four weeks in a row. 

I think Lumi has a quite nice foundation for basic skills concerning her age. She is getting fluent with her "leave it" command, is able to rest calmly in a crate, comes when called, follows very nicely off-leash on our walks, sits and stays for a short amount of time (like waiting for food) and travels comfortably in a car.  Here is a short video of Lumi showing some of the things she has learned. How we have done this? Only with positive reinforcement. Catch them being good is a sentence I learned from one lecture about human motivation and learning and it also describes my philosophy with Lumi very well. Rewarding from good behaviour makes learning new skills faster.

What we furthermore still need to train though, is walking on a leash. As we live far n the backwoods of the countryside, Lumi spends most of her time without a leash while we are at home. She simply doesn't need one! Obviously that is a very good thing, but when going in to the town, she has to have her leash... She has been quite good with it until the past few weeks where she has started to show me some desire to pull - well, she is a sleddog after all ;) Some people say you should never teach your sleddog NOT to pull... I think it is nonsense. Running and pulling in a team are a whole different thing than taking a calm Sunday walk in the town. And the walks get way more relaxing for both of us if my little husky is not pulling my shoulder off! So, my challenge  is to take Lumi to town at least two times a week and train some Sunday walks. I will keep you posted on our progress. 



 

Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.

Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.

 

 

 

 

 

 

Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again. 

Me lähetään Isolle Kirkolle

Huomisiltapäivästä alkaen odotettavissa Oulussa Lumimyrskyvaara! Varoitus koskee erityisesti Kaakkurin ja lauttarannan välistä aluetta jossa tämä pieni pyörremyrskyksikin tituleerattava ilmiö tulee esiintymään seuraavan vuorokauden ajan.

Huomista automatkaa ajatellen käytiin vähän purkamassa paineita metsälenkillä. Ihan kuin tuo pentu siitä erityisemmin väsyisi ;) Mutta tulipahan hyvä mieli, luoksetulot alkaa pelata hyvin ja muutaman mukavan kuvankin sain aikaiseksi.
Sormikosketus onnistuu jo sujuvasti ja sen avulla tänään opeteltiinkin ohjaajan jalkojen välistä pujottelua uutena temppuna. Käskystä Lumi ei oikeastaan osaa vielä mitään (paitsi tulla luokse ja istua silloin kun sille sopii), mutta sillä alkaa olla aika kiva valikoima erilaisia käytöksiä joita se mielellään yrittää erilaisista vihjeistä palkkioita saadakseen. Aikaisemmat pennut olen kouluttanut aika tavoitehakuisesti joten tällainen "palikka sinne, toinen tänne" -rakentelu on ihan uutta ja uudella tavalla myös mielenkiintoista. Jännä nähdä, millainen kokonaisuus tästä paketista vielä saadaan.

Jalat alkaa olla jo niin pitkät etteivät mahdu enää kuvaankaan...

Beware, Oulu.. The Lumimyrsky is coming!

Kaveri kylässä ja muuta mukavaa

Scroll down for post in English.

Tykky-kelpie pyörähti meillä päivähoidossa viime viikolla, ja kuten kuvista näkyy, kyseessä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Paitsi että tämä nyt ei ollut se ensi silmäys, koska Tykky on Lumille tuttu jo synnyinkodistaan. Pariskunnan leikit menivät hienosti yhteen ja Lumi oli selvästi riemuissaan saadessaan pitkästä aikaa painikaverin. Ninni ja Pihka kyllä leikkivät Lumin kanssa jonkin verran, mutta Tykky oli jotain erityistä.

Hihnakävelyä ollaan harjoiteltu jonkin verran ja aika kivasti se jo sujuukin. Kotona ei oikeastaan koskaan olla hihnassa vaan ne ovat aina kaupunkireissuja Kuusamon vilkkaaseen ( :D ) keskustaan. Lumi ei tunnu hätkähtelevän oikein mistään, ainoa mitä se tuntuu pelkäävän on vastaantulevat haukkuvat koirat. Mutta ihmiset saavat olla millaisia tahansa ja liikkua millä välineillä vain, mikä on erittäin positiivista tulevaisuuden suunnitelmiamme ajatellen.

Tänään käytiin eläinlääkärillä hakemassa ensimmäinen rokotus ja mikrosiru. Lumi oli oikein reipas pieni koululainen, istui puntarilla ja söi pöydällä makupaloja tuskin edes huomaten että jotain neuloja pistettiin niskaan. Painoa oli kertynyt jo 8,9 kg. Jännä nähdä, minkä kokoinen tästä sankarista vielä kasvaakaan.


Last week we had a nice visit from Tykky the Kelpie. Tykky and Lumi had a great day playing together, it seemed like they would have kept going endlessly! As can be seen from the photos, it was almost one of those "love at the first sight"-situations :D 

We have also taken the "city walks" in our program for a few times in a week. We practise walking on leash and socialize with as many different people as we can. So far the only thing Lumi is afraid of are barking dogs, but people can come and go as they want and Lumi would prefer everyone to say hi. 
Today we also visited the veterinarian for a health check and first vaccination. Everything went fine and Lumi was as brave as usually. She was so busy eating her candies that she barely noticed the injection. Her weight was 8,9 kg. I'm very curious to see how big will Lumi grow up to, as her father Arod is +65 cm but mother Pami close to 55 cm.  On Saturday we are having a very interesting day, but more about that later....