Kesä jo kolkuttelee

Viikko sitten pääsimme Lumin ja Pihkan sekä "meidän" oppilaiden kanssa päiväretkelle Riisitunturille. Päivä oli kaikin puolin mukava ja varsinkin Lumille karttui taas runsaasti hyödyllistä retkeilykokemusta. Se myös kantoi reippaasti reppujaan koko noin 6 km matkan. Kuvassa Lumi Riisitunturin huipulla, reput ovat keikahtaneet vähän vinoon koska koira on juuri noussut piehtaroimasta sammalikosta ;) Oppilaat jäävätkin nyt kesälomille, meillä tulee kyllä ikävä! Mutta eiköhän sitä elokuussa tavata taas :)

A week ago Pihka, Lumi & I were invited to a hiking trip to Riisitunturi National Park with "our" class, meaning the students whom we have been visiting all spring through our Companion Animal program. The trip was enjoyed by all and once again Lumi gained some valuable trekking experience, carrying her backpacks all the way. The photo above shows Lumi on top of Riisitunturi, the Trail Pack has switched off to this side because the dog has just got up after rolling on the ground ;) 

Ennätyslämpimän toukokuun ansiosta ollaan päästy koirien kanssa myös vesileikkeihin. Normaalistihan täällä suunnilleen vasta jäät lähtee näihin aikoihin, ja nyt on meidänkin pikkujärvessä vesi jo ihmisillekin uintilämpöistä. Ohessa pari kuvaa teiniosaston läträämisestä - Lumi yllätti taas kerran ja uiskenteli ihan vapaaehtoisesti vaikka etukäteen arvelin ettei se mahda juuri uimisesta innostua. Eipä pitäisi tulevan vaellusreissun kahlaamopaikatkaan tuottaa ongelmia :)

Due to extreme warm temperatures we've had lately the water in our little lake has warmed up so that we can have some water fun :) Usually the ice cover from the lake might just have gotten away by the end of May and this year we are already swimming! Here are some photos of the teenagers enjoying their playtime in the water.

 

Uusi ystävä, arjen haasteita ja ylpeydenhetkiä

Tänään olin niin ylpeä pienestä Hiiwiöstäni. Olimme parin viikon tauon jälkeen käymässä Karva-Kaveri-vierailulla erityisluokassa Pihkan ja Lumin kanssa. Lumi on koko syksyn kovasti opetellut rauhoittumista ja nuorten kanssa työskentelyä, ja tänään voin sanoa, että nyt alkaa homma olla hallussa. Se osaa hienosti lähestyä, tulee syliin ja rapsuteltavaksi ja nauttii huomiosta, mutta tekee sen rauhallisesti. Tänään se oli oli myös selkeästi enemmän "työmoodissa" kuin aiemmin, ihan kuin Pihka, kuin paraskin viisas aikuinen.
Nyt syksyn aikana erityisluokissa on käynyt useampia sijaisia ja kouluavustajia ja on ollut tosi mukava havaita, kuinka he tunnin jälkeen tulevat poikkeuksetta kiittelemään miten positiivinen vaikutus koirien läsnäololla on nuoriin.

Today I felt very proud of Lumi. I was visiting the school class with Pihka and Lumi where we have been nearly every week since Lumi arrived. Lumi has been practising a lot of "calm down behaviour" as a part of getting her introduced on working some day as my therapy dog; an animal companion who could help elderly people, children with special needs etc. And today, she was just being wonderful! She was clearly on her "working mode" and for that brieh hour, I think I saw a small glimpse on what she could be like - and do I need to mention that I loved what I saw. 

During this autumn semester Pihka, Lumi and I have met several new teachers on the classes and without exception all of them have been very  impressed by the influence the dogs have on students. In "our " classes there are nearly 20 teenagers all of them having different special needs and the teachers always note how much calmer and more motivated the students are when the dogs are around. 

Muutenkin pikkupentuajat alkavat selkeästi olla taaksejäänyttä elämää, sisäsiisteysasiat sujuvat ja orastavia itsenäisyyden merkkejäkin on havaittavissa. Vähän voi välillä kokeilla, kuinka pitkälle saa mennä ja mitä kaikkea tehdä. Pääosin Lumi tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan varsin vaivaton ja mukava kaveri. Arkihaasteessa emme ihan niin paljoa ehtineet harjoitella kuin suunnittelin, ja työtä hihnassa kävelyn eteen saadaan varmasti jatkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Silti idean Lumi tuntuu tajunneen, eikä se kai kovin hullusti ole, jos meidän 5-vuotias pystyy Lumia taajamassakin taluttamaan, kuten tästä videopätkästä voi vilkaista.
Edelleen pitää vahvistaa myös arjessa luoksetuloja herkkupalkoilla. Tarhaanmenot ovat Lumista olleet vastenmielisiä joten sinne mennään nykyisin pihalta aina ruokaämpärin kanssa. Ruoka-annos tuntuu olevan niin hyvä palkka että jo kannattaa tulla tarhaankin ;)

Ok, I have a small confession to make. I have not been practising my every-day-life-challenge as much as I planned. Our goal was to improve walking on leash and it did improve, but the progression would have been greater if we would have been training more actively... ;) I think Lumi has however figured out the idea as can be seen from this video where my 5 yr old daughter is walking with Lumi in town. 
 

 Niin, se uusi ystävä! Laumamme täydentyi viime viikonloppuna eräällä karismaattisella sinisilmäisellä tulevaisuudentoivolla. Lumi ystävystyi kaverin kanssa silmänräpäyksessä ja onkin ollut viime päivät kiireinen näyttäessään uudelle tulokkaalle kaikki tärkeimmät asiat; täällä on ruokavarasto, näin huijataan Ninniltä luu, täällä on sohva, tässä nukutaan ja näin pihistetään lapsilta lattialle unohtuneet tavarat. Onneksi tämä tulokas on temperamentiltaan aika rauhallinen joten ihan hulabalooksi ei sentään ole yhteiselo vielä mennyt ;)

Lapset nimesivät kaverin Dustyksi Lentsikat-elokuvan päähenkilön mukaan. Toivotamme Dustyn lämpimästi tervetulleeksi Käpälämäelle!


Oh, and we also have a new friend! This charming blue-eyed fellow moved in last weekend. He is a 5-month old Siberian/Alaskan Husky puppy. The children named him Dusty after The Planes movie. Lumi has been pretty busy for the last few days showing Dusty all the important things like where to find food, this is how to steal a bone from Ninni, where the sofa is located and how to play with children's toys whom they have left lying in the floor... Luckily Dusty seems to have quite calm temperament to balance up Lumi's liveliness a bit ;)

Voittajana maaliin

Luin jostakin hiljattain, lähinnä kisatreeniä ajatellen, että koira palaa kentälle aina siinä tunnetilassa, missä se lähti sieltä edellisen kerran. Valitettavasti ei ole nyt antaa lähdettä tälle väitteelle, mutta se jäi jonnekin takaraivoon raksuttamaan ja kuulostaa omaan korvaani varsin loogiselta. Jos koira lopettaa treenin voittajana, ehkä lelu suussa leuhottaen, niin johan se on seuraavalla kerralla kerjäämässä lisää, haastamassa vielä vähän enemmän. Jos koira sen sijaan lopettaa "huh nyt on puristettu viimeisetkin pisarat" - fiiliksellä, vaikka ihan näennäisesti iloisena ja tyytyväisenäkin, voi seuraavalla kerralla olla matalampi into työskennellä ja homma jäädä helpommin kesken. Tämä koskee pääasiassa ei-rodunomaisia käytöksiä kuten vaikkapa tokoa, joillekin ehkä myös agilitya, johon kaikilla koirilla ei ole sellaista sisäsyntyistä paloa. Sen sijaan vaikkapa hyvä rekikoira tai metsästyskoira kestää kyllä välillä tuon "viimeinen pisara" - fiiliksenkin koska sisäinen motivaatio tehdä  ko. asiaa (vetää rekeä, etsiä ja löytää riistaa) on niin äärimmäisen kova että se kantaa yli väsymyksenkin. Tottakai niidenkin pitää välillä päästä voittajana maaliin mutta voin vakuuttaa, että on aivan toinen asia kouluttaa huskysta rekikoiraa kuin agilitykoiraa, tokosta nyt puhumattakaan (been there, done that). Kouluttajan taitoa toki kysytään siinä, että osaa lopettaa treenin sen ollessa parhaimmillaan, mutta ihan aina se ei ole niin helppoa. Tekee mieli kokeilla, joskos se vielä kerran onnistuisi yhtä hienosti.. Ja toistoistahan koira oppii, joten eiköhän tehdä vielä yksi pätkä. Itse olen koko viime kesän Pihkan kanssa agilitytreeneissä opetellut (ja pääosin  mielestäni onnistunutkin!) että lopetetaan siihen parhaimpaan, silloin, kun fiilis on ylimmillään. On välillä vaatinut luonteenlujuutta sanoa koutseille ettei me tehdä enää,  nyt meni niin hyvin, kun samaisella radalla olisi voinut vielä kokeilla jotain eri ohjausta tai nipistää jostakin kaarroksesta muutaman sekunnin vähemmäksi. Pihka ei ole koira, jonka kanssa voi jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia pitkäksi aikaa, jos se tekee kerran tai kaksi oikein, homma on siinä. Kolmannella ja neljännellä toistolla se alkaa miettiä, pitäiskö tässä nyt sittenkin suorittaa jotakin muuta ja paketti hajoaa.

Lumiin tämä asia liittyy siten, että olen pyrkinyt sen ollessa mukana koulukäynneillä aina päättämään vierailun kun pentu on rauhallisessa ja rennossa, tasapainoisessa fiiliksessä. Toiveena se, että jonain kauniina päivänä tunnetila yhdistyy tilanteeseen ja pentu virittyy automaattisesti oikealle taajuudelle, kun saa liivit päälleen. Tänään oltiin jo aika lähellä, Lumi oli huomattavasti rauhallisempi kuin aiempina kertoina, malttoi kunnolla jäädä rapsutuksiin vaikka välillä meinasikin hepuloida pingispallosta (nuoret saivat luvan pelata hetken tehtyään sen tunnin aiheena olleet tehtävät). Lumille alkaa myös kehittyä sosiaalista pelisilmää, jota olen Pihkassa aina ihaillut. Pihka tietää, kenen luokse kannattaa mennä ja osaa lähestyä hienosti, ei liian tunkeilevasti vaan juuri niin, miten näitä nuoria pitääkin lähestyä. Tänään näin Lumin ensimmäisiä kertoja tekevän vähän samaa ja olin hyvin, hyvin tyytyväinen.

Loppukevennykseksi kotivideo, jossa Unna 5 v on harjoitusohjaajana Lumille. Alussa harjoitellaan jalkojen läpi tulemista ja seuraavaksi halin antamista (eli esimerkiksi pyörätuolissa olevan tervehtimistä - miksei tuota tosin voisi käyttää nuortenkin kanssa). Tuo halijuttu on ihan ensimmäinen harjoitus aiheesta ja Lumi on vielä aika rauhaton, mutta uskon sen kyllä muutaman harjoituskerran jälkeen oppivan melko nopeasti tassujen paikat ja odottamaan rapsutuksia. Tassujen ei ole tarkoitus olla sylissä vaan penkillä, jotta koiran paino ei tule asiakkaan päälle ja tilanne muodostu näin epämukavaksi. Kuva tärisee hieman, sillä kuvaajana toimi 4 -vuotias Oula ;) Mainiota, kun on innokkaat ja pätevät avustajat ihan omasta takaa!

Lumi ja Unna

Temppukoulu jatkuu

Temppukoulussa ollaan siirrytty vaiheeseen, jossa Lumi opettelee tekemään minun kanssani osaamansa temput myös muiden ohjaajien kanssa. Tämän yhteydessä vaihdoin suulliset käskyt tempuista käsimerkkeihin, sillä ne ovat kaikille osapuolille selkeämpiä. Lumin on tulevaisuudessa tarkoitus pystyä tekemään yksinkertaisia temppuja kenen tahansa ohjeistamana, ja suullisissa käskyissä on niin paljon vaihtelua äänenpainoista ja sanomistyylistä lähtien, että koin käsimerkit yksinkertaisimmiksi. Jokaisen on helppo nostaa sormi pystyyn ja saada koira istumaan, tai kääntää sormi osoittamaan lattiaa maahanmenon merkiksi. Avokämmen ojennettuna tarkoittaa anna tassu, lattiaa koskettava sormenpää toimii signaalina "pum"-tempulle (kellahda kyljelleen). Harjoitusohjaajina on ollut pari opiskelijaa sekä tänään treenattiin vanhempieni kanssa. Ohessa pieni video Lumin harjoittelusta äitini ohjauksessa. Ihan täysin ärsykekontrollissa nuo käskyt eivät vielä ole, mutta mukavalta tuo yhteistyö silti näyttää. Nyt pitäisi vain saada mahdollisimman paljon muitakin ihmisiä Lumin kanssa "leikkimään", vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ;)

Temppuilua

Kyläilyreissu päätettiin näin:  Olipa kerran makkara
Pihka-raukka luuli varmaan tuota makkaraa oikeaksi kun silppusi sen palasiksi.... Ei huolta, Taneli-samojedi, Pihka on luvannut käydä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja tuoda jouluksi sinulle uuden..! 

Lumi is showing what she has learned lately. I changed the commands instead of verbal cues to hand signals since they are more easy to repeat the same way even if the handler would be different. In the future Lumi should be able to perform her tricks with "just about anyone". After some test attempts I learned that verbal cues can be difficult to repeat the same way if the handlers change, where as everyone can put their finger up meaning "sit" or finger down, meaning "lie down" . The following video is Lumi training with my mother. More test handlers are wanted, so volunteers welcome ;)

Lumi showing her tricks 
 

Ekalla keikalla

Karva-Kaveri Lumi kävi tänään ensimmäisellä virallisella koulukäynnillä yläkoululaisten erityisryhmissä. Hienot oranssit työliivitkin laitettiin päälle, joskin Lumin mielestä niitä olisi pitänyt saada maistaa... josko edes vähäsen?! Kovasti odotettuja on koirat aina näille tunneille ja itsellekin tulee niin hyvä mieli, kun näkee miten tärkeää työtä Karva-Kaverit tekevät vain olemalla ihan siinä, rapsuteltavana. Monelle nuorelle se voi olla yksi niitä harvoja mahdollisuuksia positiiviseen kosketukseen jonkun kanssa, jonkun, joka ei vaadi ja arvostele.
Samaan tilaan sattui sitten vielä MLL:n perhekerholaisiakin ja erityisesti taaperoikäiset olivat koirista kovin innoissaan. Meillä on onneksi koirat jo kotona tottuneita pieniinkin lapsiin joten erityisesti Pihka otti ilon irti kun tuli lisäkäsiä silittelemään ja rapsuttelemaan. Useamman pienen kanssa harjoiteltiin koiran koskettamista, sitä miten kivalta koirastakin tuntuu kun nätisti silitetään.

Ps. Yllä oleva kuva on lavastettu kotona omien muksujen kanssa, nuo vierailutilanteet ovat sen verran intensiivisiä itse kullekin ettei siellä voi (eikä toki saakaan, alaikäisten ollessa kyseessä) kameraa ulkoiluttaa.

Pps. Katsokaapa tuolta alempaa, mitä meille satoi toissa yönä... Viimeinkin, sanoisin! Lumi ei ollut ensilumesta millänsäkään, odotin jonkinlaista hepulointia mutta en tiedä mahtoiko edes huomata sen ihmeemmin. Aikuiset koirat sen sijaan ovat olleet kuin lentoon lähdössä, varsinkin kun nyt on pari päivää ollut sen viitisen astetta pakkastakin.


Lumi has made her first official visit as a "Furry Companion" to a local school class. She has been there a few times before together with Pihka, but this was the first time Lumi was there also "working" and wearing her brand new orange vest (she would have liked to taste the vest... just a little bit... ;) )The teachers say their students are always really looking forward to these classes and it is clearly visible for me too. Pihka and Lumi enjoy the attention and by just being there, give many positive experiences to these teenagers.

The photo above is taken at home with my own children, the visiting classes are so intense for me too that there rarely would be a chance for photographing - neither it is allowed. There have been many unforgettable experiences already and hopefully will be many more in years to come. 

Ps. Look what we have on the ground...!!  Lumi did not seem to make any fuss about the snow, but all the adult dogs surely did :) Hopefully the weather would stay cold like it has been these past few days and the winter would finally arrive for real.

Ensimmäinen virstanpylväs

Tänään olikin jännä päivä, kun vuorossa oli Suomen Karva-Kaverit ry:n Karva-Kaveritesti. Kuten tuolla linkin takana aukeavalla kotisivulla kerrotaan,
Suomen Karva-Kaverit käyvät vapaaehtoistoimintana ilahduttamassa vanhuksia, kehitysvammaisia, lapsia ja nuoria lastenkodeissa, päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Suomen Karva-Kaverit ry kehittää myös eläinavusteista työskentelyä. jossa eläimen avulla tuodaan iloa ja vahvistetaan ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäistään ihmisten hyvinvoinnin ongelmia ja tuetaan ongelmia kohdanneita ihmisiä.
Vierailukäyntejä tekevät Karva-Kaverit ovat testattu toimintaan sopiviksi ja ne tunnistaa oranssinpunaisista työliiveistä tai ruseteista.

Ja katsokaapa kuka sai näin hienon liivin, meidän pieni Lumihiiwiö! Olin suuresti yllättynyt kuinka hyvin pentu malttoi käyttäytyä, vaikka se oli istunut puoli päivää autossa vuoroaan odottamassa. Testissä piti kävellä rappusia edestakaisin, tehtiin kovia ääniä, tavattiin rollaattori , pyörätuoli, vieraita koiria, otettiin makupaloja vieraalta, kierreltiin lattialle pudonneita makupaloja, tervehdittiin monenlaisia vieraita ihmisiä ja liikuttiin ahtailla ja liukkailla alustoilla sekä lopuksi vielä rauhoituttiin. Ei liene yllättävää, että Lumille tuo viimeisin oli se haastavin osuus :P Testi oli kaikenkaikkiaan hyvin positiivishenkinen ja tärkeintä oli että koira on kiinnostunut tekemään tuttavuutta vieraita ihmisiä kohtaan eikä ole aggressiivinen tai arka. Pieni Lumihiiwiö kypsässä 11 viikon iässä suoriutui kaikesta tästä kiitettävästi :) 
Myös Lumin "oppiäiti" Pihka suoritti testin erinomaisesti joten nyt minulla on Kuusamon ensimmäiset Karva-Kaverit. Kyllä kai sitä saa olla vähäsen ylpeä, saahan?

The first milestone for little Lumi! 
Today Lumi was approved as a "Furry Companion" (which is similar to Therapy/Companion Dog Programs some other countries have). She is now certified to visit in nursing homes, class rooms, kindergardens etc and take part in Animal Assisted Activies. As a sign of the achievement Lumi is now allowed to wear the orange vest  she is trying in the photos above. The vest is yet a little bit too big for her but I'm sure she will -both literally and figuratively- grow in to them. 
The test included walking up and down the stairs, tolerate with loud voices, meeting a person with a wheelchair, people with all kinds of funny behaviour, taking a treat from a stranger, meeting unfamiliar dogs, walking on different surfaces and resting and being calm for a few minutes. I don't think it is a big surprise that the most challenging thing for Lumi was the resting and being calm - part :P But for an 11-week old baby puppy, I think accomplishing all this is quite an achievement. My older dog, Pihka the Lapponian Herder was also approved. We have been already visiting some classrooms with children with special needs and are now even more happy to keep doing that in the future.  
I'm so proud of my furry girls today :)