Kevätpuuhia

Syksyisestä riiviöpentu-Lumista on talven aikana kasvanut  reipas neitikoira. Ensimmäinen juoksukin oli ja meni hiljattain, ja oli mielenkiintoista seurata kuinka rämäpää Peppi Pitkätossu-tyyppisestä koirasta kuoriutui yhtäkkiä kovin herkkä haaveilijasielu. Useinkaan en ole ihan näin suurta muutosta hormonitoiminnan käynnistymisestä koirissa nähnyt, monilla ensimmäiset juoksut eivät juuri elämää hetkauta. Näin ei selvästikään ollut Lumin laita!

Valjakkoharjoittelua ehdittiin kevään kuluessa tehdä jonkin verran, ja Lumille alkoi tulla varsin hyvä rutiini vetämiseen. Erityisesti olen panostanut tämän vuoden nuorison kanssa rauhallisesti odottamiseen ja käskyjen kuuntelemiseen, sillä itse vetämisessä ja eteenpäin menemisessä ei todellakaan ole näiden kanssa ongelmia, ja tuskin tuleekaan ;)  Vähän olisi semmoinen näppituntuma, että saattaa olla (puoli) joukkueellinen johtajakoiria kasvamassa.

Pikkuhiljaa rekikelien huvetessa ollaan Luminkin kanssa palauteltu mieleen syksyllä opeteltuja asioita ja temppuja. Uutena asiana aloitettiin noutoharjoittelu joka oikein pieniin palasiin pilkottuna tuntuukin edistyvän ihan mukavasti (ainakin jos vertaa Pihka-porokoiraan). Lisäksi pikkuhandlerimme Unna, 6 vuotta, kuuli mätsärikauden lähestyvän ja halusi opettaa Lumille kehäkäyttäytymistä. Virallisiin näyttelyihinhän Lumilla ei alaskanhuskyna ole mitään asiaa, mutta mätsärit ovat kieltämättä ihan hauskaa kesäpuuhailua ja niistä löytyy usein myös lapsille omat sarjat :) Tässä videopätkä ensimmäisistä harjoituksista - kuvaaja huomauttaa, että Lumille ei ole opetettu sen enempää seuraamista kuin seisomistakaan ennen tätä.

Facebookin ulkopuolisille lukijoille myös iloisia perheuutisia, sillä laumamme kasvoi hiljattain Dustyn puolisiskolla. Unna nimesi suloisen pikkuneidin Tuikuksi. Tuikulla on sama isä kuin Dustylla ja se on noin kuukauden Lumia ja Dustya nuorempi. Tuikku on iloinen ja herttainen tyttönen, hieman vielä tottumaton lapsiperhearkeen mutta vaikuttaisi sopeutuvan ja oppivan nopeasti. Valjakossa tämä neiti oli varsin vaikuttava ensimmäisestä kerrasta lähtien.

Edustustehtäviä

Kuntille oli tänään sovittu pulkkakoirapäivä Kuusamon torilla olevaan joulutapahtumaan. Toista pulkkaa veti Taneli-samojedi ja edustustehtävissä oman osansa hoitivat Kenna sekä Lumi. Paljon riitti rapsuttajia ja lapsia pulkan kyydissä, hymyjä ja kiitoksia. Lumi teki osansa kuin konkari ainakin, antoi tassua ja kiipesi syliin jokaiselle joka otti. Iltapäivästä pikkukoira alkoikin jo olla sen verran väsynyt että käpertyi Kuntin pulkaan nokosille.

Arkihaastetta olen yrittänyt urheasti toteuttaa hihnalenkkeilemällä Lumin kanssa edes sen kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta yleensä ollaan tehty ihmisten ilmoilla taajamassa ja toinen on sitten ollut erilaisia luopumisharjoituksia sisältävä "intensiivitreeni" täällä kotona. Levittelen pihalle erilaisia houkutuksia ja palkkaan luopumisesta ja kontaktinpidosta. Vetäminen on jonkin verran vähentynyt kaupunkikävelyilläkin, tai oikeastaan sitä nyt ei pääse juuri tapahtumaan. Aina, kun hihna kiristyy, pysähdyn ja yritän täten saada iskostettua Lumin mieleen ettei vetämällä yksinkertaisesti pääse mihinkään mukavaan paikkaan. Hankalista paikoista kuten toisista koirista tai jotenkin yli-ihanista ihmisistä mennään suosiolla ohi namittamalla mutta yhä vähemmän tarvitsee jatkuvaa namittamista. Sormikosketuskin on osoittautunut hyödylliseksi taidoksi, sillä on helppo ohjata koira penkan puolelle väistämään pyörää tai muuta liikennettä, ja Lumi kokee jo pelkän tempun itsestään palkitsevana.
Toki edistyminen olisi nopeampaa jos pystyisimme harjoittelemaan enemmän, mutta toisaalta olen yrittänyt korvata määrän laadulla. Se mitä tehdään, tehdään ajatuksen kanssa ja hyvin.

Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.

Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.

 

 

 

 

 

 

Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again. 

Kaveri kylässä ja muuta mukavaa

Scroll down for post in English.

Tykky-kelpie pyörähti meillä päivähoidossa viime viikolla, ja kuten kuvista näkyy, kyseessä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Paitsi että tämä nyt ei ollut se ensi silmäys, koska Tykky on Lumille tuttu jo synnyinkodistaan. Pariskunnan leikit menivät hienosti yhteen ja Lumi oli selvästi riemuissaan saadessaan pitkästä aikaa painikaverin. Ninni ja Pihka kyllä leikkivät Lumin kanssa jonkin verran, mutta Tykky oli jotain erityistä.

Hihnakävelyä ollaan harjoiteltu jonkin verran ja aika kivasti se jo sujuukin. Kotona ei oikeastaan koskaan olla hihnassa vaan ne ovat aina kaupunkireissuja Kuusamon vilkkaaseen ( :D ) keskustaan. Lumi ei tunnu hätkähtelevän oikein mistään, ainoa mitä se tuntuu pelkäävän on vastaantulevat haukkuvat koirat. Mutta ihmiset saavat olla millaisia tahansa ja liikkua millä välineillä vain, mikä on erittäin positiivista tulevaisuuden suunnitelmiamme ajatellen.

Tänään käytiin eläinlääkärillä hakemassa ensimmäinen rokotus ja mikrosiru. Lumi oli oikein reipas pieni koululainen, istui puntarilla ja söi pöydällä makupaloja tuskin edes huomaten että jotain neuloja pistettiin niskaan. Painoa oli kertynyt jo 8,9 kg. Jännä nähdä, minkä kokoinen tästä sankarista vielä kasvaakaan.


Last week we had a nice visit from Tykky the Kelpie. Tykky and Lumi had a great day playing together, it seemed like they would have kept going endlessly! As can be seen from the photos, it was almost one of those "love at the first sight"-situations :D 

We have also taken the "city walks" in our program for a few times in a week. We practise walking on leash and socialize with as many different people as we can. So far the only thing Lumi is afraid of are barking dogs, but people can come and go as they want and Lumi would prefer everyone to say hi. 
Today we also visited the veterinarian for a health check and first vaccination. Everything went fine and Lumi was as brave as usually. She was so busy eating her candies that she barely noticed the injection. Her weight was 8,9 kg. I'm very curious to see how big will Lumi grow up to, as her father Arod is +65 cm but mother Pami close to 55 cm.  On Saturday we are having a very interesting day, but more about that later.... 

Neiti tättähäärä

Scroll down for blogpost in English.

Onkin ollut aktiivinen päivä. Aamulla metsäseikkailua ja valokuvamallin hommia, illalla käytiin Rukan keskustassa ihmettelemässä liikennettä ja erilaisia alustoja. Pikkuneiti viipotti häntä pystyssä ritiläportaat näköalatorniin ylös-alas vailla epäilyksen häivääkään. Ainoa mikä sitä vähän epäilytti oli yhden ravintolan eteen kiinni jätetyt kaksi pientä koiraa - muutoin ihmiset (ei nyt ihan ruuhkaksi asti ollut mutta kuitenkin nyt joku siellä täällä), autot, bussit ja epätasaiset alustat eivät aiheuttaneet minkäänlaista hämmennystä. Hienosti malttoi myös istua ja esitellä uusinta temppuaan; "pistä viis" ja neiti läiskäisee käpälällä käteen.

 

Ensimmäinen ryhmäkuva! Lumi asettui ihan itse paikalleen, Pihka ja Pate sentään ovat käskyn alla ;) 

 Lumi the photobomber...

Soma neiti

Ostin hiljattain netistä alennuksella koirille pari erilaista älypeliä. En ole aiemmin näitä juurikaan harrastanut mutta nyt ajattelin että voisi olla ihan hauska kokeilla. Tämä kuvissa oleva peli olikin tosi hauska, siinä pitää sekä liu'uttaa luukkuja, nostaa palikoita että avata niitä tassulla mikäli mielii kaikki namit saada. Pihka ratkaisee pelit lähes raivokkaan intensiivisesti, Pate the älykäs paimenkoira istuu ja tuijottaa minua, ja Lumi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen makupalat suuhunsa. Ainakin pennulle tämä tuntu olevan oikein hyvää ajanvietettä silloin, kun se alkaa mennä ylikierroksille ja pitäisi saada hetkeksi rauhoittumaan yhteen paikkaan. Lapsista on hirveän hauskaa piilotella nameja peliin ja antaa sitten koirille lupa etsiä ne. Lumi ei, yllätys yllätys, vielä aivan malta istua paikoillaan ja odottaa kun namit piilotetaan, mutta kuitenkin rauhoittumisen ja istumisen kautta vasta pääsee pelaamaan. Hyvää itsehillintäharjoitusta.

Lumi has had an active day today. In the morning we went for a walk in the woods to get some new photos as there finally was a small gap without any rain. Lumi is not very good yet with her sit-and-stay so I was rather pleased to get even some decent pictures...  Later in the afternoon it was time for some environment training as we headed to the centre of Ruka. Lumi was excellent climbing up and down the stairs, walking on different surfaces and meeting cars and buses. Not that Ruka would be very crowded at the moment but there was some people and definately more than we meet at home! I was actually a bit surprised how confident she seemed to be - and very pleased. Thinking of the plans I have for her in the future, this is very very good. 

 I also recently bought a couple of these "brain games" for the dogs. It is so fun to see how different individuals take the challenge! Pihka, the reindeer dog, goes through them almost fiercefully and is very intense. Pate, the intelligent sheep dog, just sits and looks at me with a confused expression -" the candies are hidden, so I probably must not touch them?" Lumi on the other hand does everything to get the candies out. The brain games seem to be a nice way to get Lumi calmer when she is actually tired but would not like to sleep yet. She has also learned a new trick; "Gimme five!" which she is happily performing always when there is a candy at hand.