Ekalla keikalla

Karva-Kaveri Lumi kävi tänään ensimmäisellä virallisella koulukäynnillä yläkoululaisten erityisryhmissä. Hienot oranssit työliivitkin laitettiin päälle, joskin Lumin mielestä niitä olisi pitänyt saada maistaa... josko edes vähäsen?! Kovasti odotettuja on koirat aina näille tunneille ja itsellekin tulee niin hyvä mieli, kun näkee miten tärkeää työtä Karva-Kaverit tekevät vain olemalla ihan siinä, rapsuteltavana. Monelle nuorelle se voi olla yksi niitä harvoja mahdollisuuksia positiiviseen kosketukseen jonkun kanssa, jonkun, joka ei vaadi ja arvostele.
Samaan tilaan sattui sitten vielä MLL:n perhekerholaisiakin ja erityisesti taaperoikäiset olivat koirista kovin innoissaan. Meillä on onneksi koirat jo kotona tottuneita pieniinkin lapsiin joten erityisesti Pihka otti ilon irti kun tuli lisäkäsiä silittelemään ja rapsuttelemaan. Useamman pienen kanssa harjoiteltiin koiran koskettamista, sitä miten kivalta koirastakin tuntuu kun nätisti silitetään.

Ps. Yllä oleva kuva on lavastettu kotona omien muksujen kanssa, nuo vierailutilanteet ovat sen verran intensiivisiä itse kullekin ettei siellä voi (eikä toki saakaan, alaikäisten ollessa kyseessä) kameraa ulkoiluttaa.

Pps. Katsokaapa tuolta alempaa, mitä meille satoi toissa yönä... Viimeinkin, sanoisin! Lumi ei ollut ensilumesta millänsäkään, odotin jonkinlaista hepulointia mutta en tiedä mahtoiko edes huomata sen ihmeemmin. Aikuiset koirat sen sijaan ovat olleet kuin lentoon lähdössä, varsinkin kun nyt on pari päivää ollut sen viitisen astetta pakkastakin.


Lumi has made her first official visit as a "Furry Companion" to a local school class. She has been there a few times before together with Pihka, but this was the first time Lumi was there also "working" and wearing her brand new orange vest (she would have liked to taste the vest... just a little bit... ;) )The teachers say their students are always really looking forward to these classes and it is clearly visible for me too. Pihka and Lumi enjoy the attention and by just being there, give many positive experiences to these teenagers.

The photo above is taken at home with my own children, the visiting classes are so intense for me too that there rarely would be a chance for photographing - neither it is allowed. There have been many unforgettable experiences already and hopefully will be many more in years to come. 

Ps. Look what we have on the ground...!!  Lumi did not seem to make any fuss about the snow, but all the adult dogs surely did :) Hopefully the weather would stay cold like it has been these past few days and the winter would finally arrive for real.

Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.

Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.

 

 

 

 

 

 

Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again. 

Me lähetään Isolle Kirkolle

Huomisiltapäivästä alkaen odotettavissa Oulussa Lumimyrskyvaara! Varoitus koskee erityisesti Kaakkurin ja lauttarannan välistä aluetta jossa tämä pieni pyörremyrskyksikin tituleerattava ilmiö tulee esiintymään seuraavan vuorokauden ajan.

Huomista automatkaa ajatellen käytiin vähän purkamassa paineita metsälenkillä. Ihan kuin tuo pentu siitä erityisemmin väsyisi ;) Mutta tulipahan hyvä mieli, luoksetulot alkaa pelata hyvin ja muutaman mukavan kuvankin sain aikaiseksi.
Sormikosketus onnistuu jo sujuvasti ja sen avulla tänään opeteltiinkin ohjaajan jalkojen välistä pujottelua uutena temppuna. Käskystä Lumi ei oikeastaan osaa vielä mitään (paitsi tulla luokse ja istua silloin kun sille sopii), mutta sillä alkaa olla aika kiva valikoima erilaisia käytöksiä joita se mielellään yrittää erilaisista vihjeistä palkkioita saadakseen. Aikaisemmat pennut olen kouluttanut aika tavoitehakuisesti joten tällainen "palikka sinne, toinen tänne" -rakentelu on ihan uutta ja uudella tavalla myös mielenkiintoista. Jännä nähdä, millainen kokonaisuus tästä paketista vielä saadaan.

Jalat alkaa olla jo niin pitkät etteivät mahdu enää kuvaankaan...

Beware, Oulu.. The Lumimyrsky is coming!

Luomuherkkuja

Tämän viikonlopun herkut tarjosivat paikalliset hirvimiehet. Nämä olivatkin jo sitä kokoluokkaa että aktivointia on riittänyt useammaksi päiväksi, kyllä koirat kiittää :)

Tällä viikolla ollaankin Lumin kanssa löysäilty ja keskitytty metsäilyyn ja hengailuun. Lumimyrsky pyörii mukana vähän joka suunnalla ja opettelee siinä sivussa meidän arjessa tärkeitä taitoja. Autoon se hyppää jo mielellään ja samoin tarhaanmenoa ollaan harjoiteltu, mutta se vaatii melkoisesti extraherkkuja. Ei ole pienelle myrskyläiselle mieleen muuten... Temppukoulun puolella ollaan opeteltu sormikosketusta ja itsensä ympäripyörähtämistä ja erilaisia kehonhallintajuttuja ulkona luonnon "agilityesteillä". Sopivia kiviä, mättäitä ja puunrunkoja löytyy jokaiselta lenkiltä. Näissä harjoituksissa keskitymme rauhalliseen suorittamiseen vauhdin sijasta, jossain vaiheessa alan ehkä opettaa sille agilityn kontaktiasentoa myös. Mutta hetkinen... eihän meillä pitänyt alkaa edes harrastaa koko lajia?!
Luoksetuloa ollaan myös harjoiteltu tehostetusti viime aikoina, Lumi kyllä kulkee metsälenkeillä hienosti mukana mutta lähelle tuleminen oli sen mielestä vähän joutavaa. Ihan omaa tyhmyyttäni tosin, se on ollut niin vaivaton lenkeillä etten ole sitten kontaktia vahvistanut sen kummemmin. Nyt yritän tsempata ja muistaa ottaa superherkkuja ja aina välillä antaa jonkin jackpotinkin hedelmäpeliefektin luomiseksi ;)

Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten käydä taas enemmän ihmisten ilmoilla kaupunkikäyttäytymässä.

Ps. Lumimyrskyn velipoika pääsi muuttamaan ihan oikeaan kaupunkiin neljän huskyn ja bordercollien kaveriksi. Kiinnostuneet voivat seurailla  Snufkinin eli Nuuskiksen edesottamuksia täältä.

Lukukoira Lumi

Allekirjoittaneella on huomenna ensimmäinen tentti noin kymmeneen vuoteen. Käsitteet vilisevät päässä nonstoppina ja lapset on lahjottu antamaan hetki opiskelurauhaa, koirat juoksutettu pihalla ja metsässä aamupäivällä. Totta se on, karvaeläimen läheisyys ja rapsuttelu rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä. Sain ruhtinaallisen tunnin katkeamatonta lukuaikaa, kunnes pentu heräsi, pissasi tietenkin lattialle ja lähti juoksentelemaan tyttären pehmolelukissa suussaan.
Jatketaanpa lukemista sitten illalla kun lapset - niin enemmän kuin vähemmänkin karvaiset- ovat yöpuulla...

Lumi is helping me with my studies. Tomorrow I'm having my first exam in ten years and I feel rather nervous. It feels like my brain is not taking the information as it used to when back in the days when I was still a student... But it is true what the scientics say; petting and just being close to a furry friend helps to maintain focus and keeps you more calm while studying. Of course all the pet owners have known this already for ages :)

Operaatio pehmolelun kadonneet jalat

Tiedän että eräällä nimeltä mainitsemattomalla eläinlääkärillä menee aamukahvit nyt väärään kurkkuun... Mutta huomasin tuossa tänä aamuna että Lumin vinkupehmolta oli mystisesti eilispäivän aikana kadonnut kaksi jalkaa. Silppuja ei ole näkynyt missään joten jonkun vatsassa niiden täytyi olla, hurraa. Syyllisestä oli kolme valistunutta veikkausta, eilen kyläillyt bordercolliepentu, Ninni joka välillä on nakerrellut tekstiilejä, sekä tietenkin itse sankari, Lumi.

Siinä aamupalaa haukkaillessa mietiskelin sitten että ennen pitkää syyllinen kyllä tulee ilmi. Ninni ja Lumi olivat nukkuneet yön koirahuoneessa, Lumi isossa näyttelyhäkissä suurempien tuhojen välttämiseksi. Aamulla heti herättyäni olin tietenkin käynyt päästämässä kaverukset pihalle ja pistänyt merkille, että Lumi oli yön aikana silpunnut kaikki häkin toiseen päähän laittamani sanomalehdet ja kerännyt osan isoksi keoksi häkin nurkkaan. Äsken kävin sitten keräilemässä silput ja kas, niiden allehan oli haudattu aarre - kaksi sini-vihreää pehmolelupötkylää siististi oksennettuina...

Rakas eläinlääkäri, voit siis jälleen hengittää. Siirrymme jatkossa umpikumileluihin ja kangasräteillä leikitään ainoastaan valvotusti....

 ---

As I woke up this morning and walked in to our living room, I found this poor creature lying on the floor. Someone had cruelly eaten two of his legs! Yesterday morning I remember seeing it still with all legs so the crime must have taken place during yesterday afternoon or night. Pate the kelpie and Pihka the reindeer herder were soon cleared out of suspicions because they have never shown any interest of eating things like that. Pihka eats everything that is related to food but teddy toys... no. So I had three options; either a bordercolliepuppy who was visiting us yesterday, Ninni or Lumi herself, whom were all seen playing with the toy yesterday. 
Based on earlier experience, I knew that sooner or later I would found out who is guilty because things like this tend to come out, one way or another. Either they are puked, pooped or at the worst case, taken out with a surgery. 
Lumi slept last night in a big crate in the doggy room. As I went to let her out in the morning I had noticed that she had been shredding all the newspapers I had put there (in case of an accident during the night) and piled  most of them in one corner. I started to clean the pieces away and guess what was hidden under the pile... 
Two nice little teddy legs whom had been puked out during the night!

Phew. So from now on, we know who is only going play with the rubber toys.... 

Ensimmäinen virstanpylväs

Tänään olikin jännä päivä, kun vuorossa oli Suomen Karva-Kaverit ry:n Karva-Kaveritesti. Kuten tuolla linkin takana aukeavalla kotisivulla kerrotaan,
Suomen Karva-Kaverit käyvät vapaaehtoistoimintana ilahduttamassa vanhuksia, kehitysvammaisia, lapsia ja nuoria lastenkodeissa, päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Suomen Karva-Kaverit ry kehittää myös eläinavusteista työskentelyä. jossa eläimen avulla tuodaan iloa ja vahvistetaan ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäistään ihmisten hyvinvoinnin ongelmia ja tuetaan ongelmia kohdanneita ihmisiä.
Vierailukäyntejä tekevät Karva-Kaverit ovat testattu toimintaan sopiviksi ja ne tunnistaa oranssinpunaisista työliiveistä tai ruseteista.

Ja katsokaapa kuka sai näin hienon liivin, meidän pieni Lumihiiwiö! Olin suuresti yllättynyt kuinka hyvin pentu malttoi käyttäytyä, vaikka se oli istunut puoli päivää autossa vuoroaan odottamassa. Testissä piti kävellä rappusia edestakaisin, tehtiin kovia ääniä, tavattiin rollaattori , pyörätuoli, vieraita koiria, otettiin makupaloja vieraalta, kierreltiin lattialle pudonneita makupaloja, tervehdittiin monenlaisia vieraita ihmisiä ja liikuttiin ahtailla ja liukkailla alustoilla sekä lopuksi vielä rauhoituttiin. Ei liene yllättävää, että Lumille tuo viimeisin oli se haastavin osuus :P Testi oli kaikenkaikkiaan hyvin positiivishenkinen ja tärkeintä oli että koira on kiinnostunut tekemään tuttavuutta vieraita ihmisiä kohtaan eikä ole aggressiivinen tai arka. Pieni Lumihiiwiö kypsässä 11 viikon iässä suoriutui kaikesta tästä kiitettävästi :) 
Myös Lumin "oppiäiti" Pihka suoritti testin erinomaisesti joten nyt minulla on Kuusamon ensimmäiset Karva-Kaverit. Kyllä kai sitä saa olla vähäsen ylpeä, saahan?

The first milestone for little Lumi! 
Today Lumi was approved as a "Furry Companion" (which is similar to Therapy/Companion Dog Programs some other countries have). She is now certified to visit in nursing homes, class rooms, kindergardens etc and take part in Animal Assisted Activies. As a sign of the achievement Lumi is now allowed to wear the orange vest  she is trying in the photos above. The vest is yet a little bit too big for her but I'm sure she will -both literally and figuratively- grow in to them. 
The test included walking up and down the stairs, tolerate with loud voices, meeting a person with a wheelchair, people with all kinds of funny behaviour, taking a treat from a stranger, meeting unfamiliar dogs, walking on different surfaces and resting and being calm for a few minutes. I don't think it is a big surprise that the most challenging thing for Lumi was the resting and being calm - part :P But for an 11-week old baby puppy, I think accomplishing all this is quite an achievement. My older dog, Pihka the Lapponian Herder was also approved. We have been already visiting some classrooms with children with special needs and are now even more happy to keep doing that in the future.  
I'm so proud of my furry girls today :) 

Kuva viikonlopuksi

Terveisin, Lumimyrsky

Kaveri kylässä ja muuta mukavaa

Scroll down for post in English.

Tykky-kelpie pyörähti meillä päivähoidossa viime viikolla, ja kuten kuvista näkyy, kyseessä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Paitsi että tämä nyt ei ollut se ensi silmäys, koska Tykky on Lumille tuttu jo synnyinkodistaan. Pariskunnan leikit menivät hienosti yhteen ja Lumi oli selvästi riemuissaan saadessaan pitkästä aikaa painikaverin. Ninni ja Pihka kyllä leikkivät Lumin kanssa jonkin verran, mutta Tykky oli jotain erityistä.

Hihnakävelyä ollaan harjoiteltu jonkin verran ja aika kivasti se jo sujuukin. Kotona ei oikeastaan koskaan olla hihnassa vaan ne ovat aina kaupunkireissuja Kuusamon vilkkaaseen ( :D ) keskustaan. Lumi ei tunnu hätkähtelevän oikein mistään, ainoa mitä se tuntuu pelkäävän on vastaantulevat haukkuvat koirat. Mutta ihmiset saavat olla millaisia tahansa ja liikkua millä välineillä vain, mikä on erittäin positiivista tulevaisuuden suunnitelmiamme ajatellen.

Tänään käytiin eläinlääkärillä hakemassa ensimmäinen rokotus ja mikrosiru. Lumi oli oikein reipas pieni koululainen, istui puntarilla ja söi pöydällä makupaloja tuskin edes huomaten että jotain neuloja pistettiin niskaan. Painoa oli kertynyt jo 8,9 kg. Jännä nähdä, minkä kokoinen tästä sankarista vielä kasvaakaan.


Last week we had a nice visit from Tykky the Kelpie. Tykky and Lumi had a great day playing together, it seemed like they would have kept going endlessly! As can be seen from the photos, it was almost one of those "love at the first sight"-situations :D 

We have also taken the "city walks" in our program for a few times in a week. We practise walking on leash and socialize with as many different people as we can. So far the only thing Lumi is afraid of are barking dogs, but people can come and go as they want and Lumi would prefer everyone to say hi. 
Today we also visited the veterinarian for a health check and first vaccination. Everything went fine and Lumi was as brave as usually. She was so busy eating her candies that she barely noticed the injection. Her weight was 8,9 kg. I'm very curious to see how big will Lumi grow up to, as her father Arod is +65 cm but mother Pami close to 55 cm.  On Saturday we are having a very interesting day, but more about that later.... 

Viikonloppuherkkuja

 Kerrankin saatiin jostain kilpailusta niin paljon herkkuja että riittää kaverille kans, tuumii Lumi. Osallistuin Facebookissa Racinelin järjestämään puruluukilpailuun ja tällä viikolla postissa odottikin kokonainen laatikollinen Salmon Chew- puruluita. Erikoista näissä herkuissa on se, että luun päällimmäisin kerros on kuivattua lohen nahkaa. Neljän koiran testiryhmä totesi herkut erinomaisen maukkaiksi tavallisiin vuotaluihin verrattuna ja lupaa viedä kaikille lopuille yhdeksälletoista kaverillekin omat maistiaiset. Näitä tulee varmasti löytymään meidän ostoslistalta tulevaisuudessakin, sillä ikiliikkuja-pentu pysyi luun kimpussa yli puoli tuntia kiltisti paikoillaan, mikä lienee tähän astinen ennätys jos ei lasketa aikoja, jolloin se nukkuu.
Kiitos Racinel!!

Niin hyvää ettei sanotuksi saa.

Joko saa maistaa?