Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.

Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.

 

 

 

 

 

 

Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again.