Rekikoiran elämää

Tänään oltiin jännän äärellä. Lumi ja Dusty ovat molemmat täyttäneet puoli vuotta ja olen jo jonkin aikaa katsellut, että ne alkaisivat olla valmiita saamaan ensimmäistä kertaa valjaat päällensä. Ensimmäiset vetolenkit ovat lyhyitä, vain muutaman kilometrin mittaisia, ja ideana onkin ennemmin sytytellä pentuja valjakkotyöskentelyn saloihin kuin tehdä varsinaista fyysistä treeniä. Lumi ei ollut valjaista milläänsäkään, onhan se Karva-Kaveri-liivejä tottunut pitämään päällään pienestä saakka. Dustya valjaat ja liinoissa olo jännittivät huomattavasti enemmän.  Kuvanottohetkellä taitaa pikkumusheria jännittää enemmän kuin pentua ;)

Yllättävää kyllä, Lumi oli lopulta valjakkotyöskentelystä hämmentyneempi kuin Dusty, joka ensimmäisen 20 metrin jälkeen huomasi, mitä tässä tehdään ja sen jälkeen vain veti. Pää alhaalla, koko pienellä sydämellään nätillä askeleella. Tauot arveluttivat sitä hieman mutta kun liikuttiin, oli suunta ja asenne hyvin selkeä. Lumikin kyllä työskenteli varsinkin alkumatkan oikein hyvin, mutta täyskäännöksen jälkeen siitä näki kuinka aivot alkoivat raksuttaa vähän liikaa. Pentu ihmetteli, miksi mennään takaisin samaa reittiä? Miksi olen kiinni kaulapannasta ja valjaista? Lisäksi askelmerkit tuntuivat olevan vähän hukassa, pentutreeneissähän vauhti pidetään aina hyvin hitaana ja tasaisena, ja taukoja pidetään usein,  ja paluumatkalla Lumia tuntui jotenkin hämmentävän sekin. On melko erikoista, koska en muista että olisin montaakaan kertaa aiemmin nähnyt Lumia erityisen hämmentyneenä. Luulen, että verenperintönä tulee vahva ajatus vetämisestä ja siinä päällä, ulkokuorena kaikki opettamani "harrastustemput" , ja kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat, ei sinällään ehkä ihme että asia vaatii pientä prosessointia. Olenko rekikoira vai seurakoira? Voinko olla molempia? Voit olla, pentu pieni, kyllä meidän laumassa on siitä muitakin esimerkkejä :) Asia jätetään nyt joksikin viikoksi hautumaan ja kokeillaan sitten uudelleen kun taas sattuu sopiva päivä.

Ohessa pieni kännykällä kuvattu videopätkä: https://youtu.be/1DgocFJelXU


Muutenkin Lumi on viime aikoina päässyt tutustuman huskyn elämään, muuttanut asumaan tarhaan niin kuin suurin osa muistakin lauman nelijalkaisista. Metsälenkit vapaana ovat toki edelleen olennainen osa arkea mutta temppujen opettelu on vähän jäänyt. Suureksi harmiksemme myöskään yhtään Karva-Kaverivierailua emme ole ehtineet tälle vuodelle vielä tekemään, ja pahasti näyttää, että se voi venyä maaliskuulle saakka työkiireiden takia. Aikuiset huskyt juoksevat ahkerasti safareilla ja ne harvat vapaahetket käytän itsekin mieluusti vain kotona oleiluun ilman sen suurempaa aikatauluttamista. Kyllä sitä sitten taas keväällä ennättää :)