Kesä jo kolkuttelee

Viikko sitten pääsimme Lumin ja Pihkan sekä "meidän" oppilaiden kanssa päiväretkelle Riisitunturille. Päivä oli kaikin puolin mukava ja varsinkin Lumille karttui taas runsaasti hyödyllistä retkeilykokemusta. Se myös kantoi reippaasti reppujaan koko noin 6 km matkan. Kuvassa Lumi Riisitunturin huipulla, reput ovat keikahtaneet vähän vinoon koska koira on juuri noussut piehtaroimasta sammalikosta ;) Oppilaat jäävätkin nyt kesälomille, meillä tulee kyllä ikävä! Mutta eiköhän sitä elokuussa tavata taas :)

A week ago Pihka, Lumi & I were invited to a hiking trip to Riisitunturi National Park with "our" class, meaning the students whom we have been visiting all spring through our Companion Animal program. The trip was enjoyed by all and once again Lumi gained some valuable trekking experience, carrying her backpacks all the way. The photo above shows Lumi on top of Riisitunturi, the Trail Pack has switched off to this side because the dog has just got up after rolling on the ground ;) 

Ennätyslämpimän toukokuun ansiosta ollaan päästy koirien kanssa myös vesileikkeihin. Normaalistihan täällä suunnilleen vasta jäät lähtee näihin aikoihin, ja nyt on meidänkin pikkujärvessä vesi jo ihmisillekin uintilämpöistä. Ohessa pari kuvaa teiniosaston läträämisestä - Lumi yllätti taas kerran ja uiskenteli ihan vapaaehtoisesti vaikka etukäteen arvelin ettei se mahda juuri uimisesta innostua. Eipä pitäisi tulevan vaellusreissun kahlaamopaikatkaan tuottaa ongelmia :)

Due to extreme warm temperatures we've had lately the water in our little lake has warmed up so that we can have some water fun :) Usually the ice cover from the lake might just have gotten away by the end of May and this year we are already swimming! Here are some photos of the teenagers enjoying their playtime in the water.

 

Lumi testaa: Hurtta Trail Pack

Lumia ei paljon riippusillatkaan pelota!  Crossing the bridge at Myllykoski with Lumi & Pate

Saimme hiljattain Hurtalta testiin Trail Pack- koiranrepun. Ensivaikutelma tuotetta käsissä pyöritellessä oli epäuskoinen; "näin pieni", "saako tätä ikinä istumaan koiran päällä?". Meille tuli Lumin ja Dustyn mittojen perusteella S-kokoinen reppu joka ohjetaulukon mukaan menisi mm. beagleille ja shetlanninlammaskoirille, näköjään myös erinomaisen hyvin tämmöisille käyttölinjaisille rekikoirille :D Itse kantoreput ovat kiinni irrotettavassa valjaassa, jossa on paljon säätövaraa, mikä on iso plussa silloin kun sitä on tarkoitus käyttää useammalle eri koiralle. Valjaiden säätäminen istuviksi on oma operaationsa mutta onnistuu kun koira on edes kohtuullisen rauhallisena paikoillaan.


Some days ago we received a nice parcel from the Hurtta Team which included their new Trail Pack. For a long time I have been wanting to get a proper backpack for my dogs. Obviously someone heard our wish and we got the Trail Pack for some product testing :) There are two sizes of Trail Pack, S and M/L. I sent out the meazures of Lumi and Dusty and based on those we got the Small size. My first impression was "how can this be so small" since the label addresses the Small Trail Pack  for breeds like Beagle and Shetland Sheepdog. But after some adjustments it is very obvious that besides the Shelties and Beagles, the Small Trail Pack fits also very well on working type huskies :D At this point I will have to note that Lumi and Dusty are both very slim and a husky with heavier bones would probably prefer the bigger size. The backpack itself is attached to a separate harness which is very well adjustable for a perfect fit and is also a huge bonus for someone like me who likes to use the Trail Pack with different dogs.

Valjaissa on kaksi kiinnityspistettä talutushihnalle ja lisäksi kahva josta koiran saa tarvittaessa "lähikuljetukseen". Tavalliseen kävelyyn tai vaeltamiseen taaempi kiinnityspiste on mielestäni hyvä, tuplakiinnitystä itse käytän lähinnä silloin kun haluan koiran kohtuullisen lähelle ja saavan tasaisimman mahdollisen tuen, vaikkapa riippusiltoja ylittäessä.

The harness has two attachment clips for the leash and a handle which you can use when you need to have the dog walking reliably close to you.

Ensimmäinen testilenkki oli reilun kilometrin postinhakureissu, jossa laitoin reppuihin painoksi kaksi 150 g kuivamuonapussia. Lumikin on jo sen verran onneksi juossut valjakossa, että valjaiden pukeminen on sille tuttua hommaa joten siihen ei tarvinut enää erikseen totuttaa. Reput selässä eivät tuntuneet häiritsevän sitä yhtään, itse tosin vielä jouduin säätämään valjaita pariin otteeseen että sain ne mieleisiksini.

Tänään olikin sitten vuorossa retkipäivä. Tällä kertaa pakkasin Lumille hieman lisää painoa reppuun ihan totuttelumielessä, kummassakin laukussa oli  300 g verran kuivamuonaa. Perheen pienimmät kaksijalkaiset, 4- ja 6- vuotiaat, halusivat mennä kävelemään riippusiltoja ja minullehan se sopi paremmin kuin hyvin, kun Lumikaan ei ole sellaisia vielä aiemmin kokeillut. Kohteeksi valikoitui Myllykoski Oulangan Kansallispuistossa, koska se sijaitsee kohtalaisen lyhyen kävelymatkan päässä ja parin kilometrin matkalla tulee peräti kaksi riippusiltaa. Ensimmäinen silta on aika pitkä ja alla virtaa varsinkin näin kevätaikaan ihan reippaasti kuohuva koski. Muut menivät edellä ja minä jäin Lumin kanssa viimeiseksi. Pentuhan pisteli toisten perässä ilman epäröinnin häivääkään, vaikka silta heiluu jokaisella askeleella ja on varsin korkeallakin :)

Today we went out for a small hike with the family. The children, 4- and 6 yrs old, wanted to see some rivers and rapids so we decided to head on to Myllykoski, which is situated in our "home national park", the Oulanka, about a half an hour drive from our house. Lumi has never before walked on a hanging bridge so I thought it would be a good new experience for her too. And also a nice test-hike for the Trail Pack! 
The first bridge is pretty long and it has a wildly floating  Kitka river (wild at least in springtime) underneath it. I was curious to see what would Lumi think of it. Well, she just crossed the bridge like a pro, without hesitating at all. Good puppy :) 

Reitin varrelle tulee myös lukuisia rappusia joita laskeutuessa valjaiden "kantokahva" osoittautui oikein näppäräksi. Aiemmin olen aina käskyttänyt koirat kulkemaan takana, mutta siinä on riskinsä kun itse et varsinkaan rinkan kanssa sinne selän taakse näe. Ensimmäisellä kerralla Lumi hieman ihmetteli kahvakuljetusta mutta hoksasi idean nopeasti ja suurimman osan aikaa käveli vieressä antaen tasaisen tuen myös minulle. Tätä taitoa tosin on syytä kotona vielä vähän harjoitella lisää tulevan kesän pidempiä vaellusreissuja varten.

Rappusten laskeutuminen vaatii ilmeestä päätellen varsin tiukkaa keskittymistä myös ohjaajalta :D    Coming down the stairs is pretty serious business at least if you look at my face :D

Tauolla Lumikin sai reput pois selästään. Kuvassa näkyy siis pelkät valjaat joihin reput kiinnitetään kätevällä pikakiinnityssysteemillä. Valjaat ovat sen verran kivan oloiset että niitä tulee ehkä käytettyä ilman reppujakin.

During the lunch break I took the packback away from Lumi too. On the photo above you can see the harness without the packs. It actually felt so nice that I might use it as a regular walking harness too. 
 

Mukavan retkipäivän kruunasi tämä Oulangan Kansallispuistosta löytyvä harvinaisuus, jonka ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin bongaamaan ja kuvaamaan, nimittäin orkideakasveihin kuuluva pikkuruinen neidonkekä. Monesti olen sitä etsinyt ohikulkiessani ja nyt viimeinkin osui silmiin :)

The real highlight for the day was this precious tiny flower. It is a Calypso Bulbosa, a small orchid which grows as a rarity in Oulanka National Park and can very seldom be found in anywhere else. I have walked these paths many many times before and never seen one, and today, here it finally is :)

Ylpeyden aiheita

Syksyllä Lumin ollessa pieni neulahampainen riiviö suoritimme ensimmäisen virstanpylväämme, Suomen Karva-Kaverit ry:n soveltuvuustestin tuleville Karva-Kavereille. Tunnustukseksi hyväksytystä testistä saimme oranssit liivit, jotka tuossa vaiheessa sain kääriä noin kolme kertaa pennun ympärille (ja se silti yritti joko syödä ne tai ne solmuista huolimatta liivit tuntuivat putoavan päältä). 

Toivoin tuolloin, että vielä joskus saisin sanoa pennun kasvaneen liiveihinsä paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Avoin ja reipashan se on aina ollut, joskus ehkä vähän jopa liikaakin ;) Mutta se mistä erityisesti haaveilin, oli että pennulle kehittyisi samanlaista sosiaalista pelisilmää ihmisten kanssa kuin Pihkalla on. Kaikille koirille sitä tiettyä herkkyyttä ei tule, vaikka kuinka opettaisit, mutta tottakai hyvä sosiaalistaminen auttaa asiaa huomattavasti. Erityiskiitokset kuuluvat kyllä meidän koulukohteen oppilaille jotka sietivät, leikittivät ja paijasivat Lumia koko syksyn. Tässä vaiheessa Lumi tuntee "työkohteensa" niin hyvin että jos joskus yritämme vain kävellä nuorisotalon ohitse, se ei meinaa millään onnistua. Lumin mielestä on pakko päästä katsomaan, josko joku niistä ihanista ihmisistä olisi paikalla!

Tänään olimme taas vierailukäynnillä yläkoululaisten oppitunnilla ja ihaillen sain todeta Lumin kasvaneen valjaisiinsa. Se rämäpäinen riiviö on muuttunut herkkävaistoiseksi, rauhalliseksi ja ystävälliseksi nuoreksi koiraksi joka on ihmisryhmässä kuin kala vedessä. Kotona se saattaa välillä olla hyvinkin tyypillinen teinikoira murkkuvinkeineen mutta koulukäynneillä se on niin aikuinen ja hillitty, samalla silti rento ja ystävällinen, etten meinaa millään muistaa ettei koira ole vielä vuottakaan täyttänyt. Olen niin kiitollinen siitä, että Lumi vajaa vuosi sitten, oikeastaan varsin yllättäen, tupsahti osaksi elämääni.

Oppitunnin päätyttyä jatkoimme Lumin ja Pihkan kanssa vielä kaupunkikävelylle. Nyt olikin sitten edelliskertaan verrattuna reilusti enemmän häiriötä, kun mukana oli toinen koira ja ympärillä paljon enemmän hälinää, vastaantulevia ihmisiä, ohittavia polkupyöriä, rollaattoreja, autoja ja muita. Hienosti malttoi teinikoira - oli toki koulutyöskentelystä jo väsynytkin- ja suurimman osan matkasta pystyimme jo kulkemaan varsin sujuvasti. Palkkioksi haettiin torilta kevään ensimmäinen tötteröjäätelö :)