Ylpeyden aiheita

Syksyllä Lumin ollessa pieni neulahampainen riiviö suoritimme ensimmäisen virstanpylväämme, Suomen Karva-Kaverit ry:n soveltuvuustestin tuleville Karva-Kavereille. Tunnustukseksi hyväksytystä testistä saimme oranssit liivit, jotka tuossa vaiheessa sain kääriä noin kolme kertaa pennun ympärille (ja se silti yritti joko syödä ne tai ne solmuista huolimatta liivit tuntuivat putoavan päältä). 

Toivoin tuolloin, että vielä joskus saisin sanoa pennun kasvaneen liiveihinsä paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Avoin ja reipashan se on aina ollut, joskus ehkä vähän jopa liikaakin ;) Mutta se mistä erityisesti haaveilin, oli että pennulle kehittyisi samanlaista sosiaalista pelisilmää ihmisten kanssa kuin Pihkalla on. Kaikille koirille sitä tiettyä herkkyyttä ei tule, vaikka kuinka opettaisit, mutta tottakai hyvä sosiaalistaminen auttaa asiaa huomattavasti. Erityiskiitokset kuuluvat kyllä meidän koulukohteen oppilaille jotka sietivät, leikittivät ja paijasivat Lumia koko syksyn. Tässä vaiheessa Lumi tuntee "työkohteensa" niin hyvin että jos joskus yritämme vain kävellä nuorisotalon ohitse, se ei meinaa millään onnistua. Lumin mielestä on pakko päästä katsomaan, josko joku niistä ihanista ihmisistä olisi paikalla!

Tänään olimme taas vierailukäynnillä yläkoululaisten oppitunnilla ja ihaillen sain todeta Lumin kasvaneen valjaisiinsa. Se rämäpäinen riiviö on muuttunut herkkävaistoiseksi, rauhalliseksi ja ystävälliseksi nuoreksi koiraksi joka on ihmisryhmässä kuin kala vedessä. Kotona se saattaa välillä olla hyvinkin tyypillinen teinikoira murkkuvinkeineen mutta koulukäynneillä se on niin aikuinen ja hillitty, samalla silti rento ja ystävällinen, etten meinaa millään muistaa ettei koira ole vielä vuottakaan täyttänyt. Olen niin kiitollinen siitä, että Lumi vajaa vuosi sitten, oikeastaan varsin yllättäen, tupsahti osaksi elämääni.

Oppitunnin päätyttyä jatkoimme Lumin ja Pihkan kanssa vielä kaupunkikävelylle. Nyt olikin sitten edelliskertaan verrattuna reilusti enemmän häiriötä, kun mukana oli toinen koira ja ympärillä paljon enemmän hälinää, vastaantulevia ihmisiä, ohittavia polkupyöriä, rollaattoreja, autoja ja muita. Hienosti malttoi teinikoira - oli toki koulutyöskentelystä jo väsynytkin- ja suurimman osan matkasta pystyimme jo kulkemaan varsin sujuvasti. Palkkioksi haettiin torilta kevään ensimmäinen tötteröjäätelö :)

Virikkeellistämistä

Aamulla meininki juoksutarhassa näytti tältä. Päättömän juoksemisen jälkeen Lumi alkoi selvästi keksiä jotain älyllisempää puuhaa (koppien katoille hyppiminenhän on niin out, vanhanaikaista ja tylsää) ja sen ratkaisu löytyy yllä olevista kuvista. Koirakärryn katolta oli kuulemma hyvät näköalat ja Dustykin oppi nopeasti kärryn katolle kiipeämisen salat, kun Lumi oikein huolellisesti näytti mallia. Vähän vaikuttaisi että Lumin vois ehkä viedä agilityhommiin joskus... :D

Koska päivän ohjelmassa oli muutenkin kylillä käyntiä, nappasin Lumin mukaan harjoittelemaan hihnassa kävelyä. Talven jäljiltä hihnakäyttäytyminen on ollut vähän niin ja näin ja varsinkin erilaiset ärsykkeet saavat koiraneidin unohtamaan tyystin, mitä olikaan tarkoitus tehdä. Otin viime viikolla sille käyttöön Rukan talutusvaljaat, ajatuksena testata olisiko niistä apua rauhallisen hihnakäytöksen opettelussa. Aina, kun hihna kiristyy, vaihdan hetkeksi suuntaa ja palkkaan kun koira kävelee nätisti vierellä. Tänään meni jo aika kivasti vaikka häiriöitäkin oli. Videopätkässä Lumi jää kuuntelemaan läheltä kuuluvaa koiran haukkua mutta hetken miettimisen jälkeen päästään kuitenkin nätisti paikan ohitse. Ihmiset, varsinkin teini-ikäiset ja lapset, ovat Lumille suuri kiusaus koska sen mielestä he ovat kaikki vain niin yksinkertaisen ihania. Huomaa kyllä että Karva-Kaveri-vierailut ovat tehneet vaikutuksen nuoreen koiraan ;)

Ensi viikolla päästäänkin pitkästä aikaa taas nuorten pariin Karva-Kaveri-käynnille Lumin ja Pihkan kanssa. Talven jäljiltä käynneissä on ollut harmillinen tauko mutta onneksi on vielä muutama viikko lukukautta jäljellä niin ehditään kouluhommiinkin :)
Tämän reilun kilometrin mittaisen virikekävelyn jälkeen teinikoira olikin sitä mieltä että eiköhän päivän työt ole tehty ja on sittemmin malttanut ihan rennosti pötkötellä olohuoneen matolla.