Arjen taitoja

Facebookissa seikkaillessa tupsahti eteeni Tunti viikossa- koirankoulutushaaste jonka tarkoituksena on nimenomaan käyttää tämä tunti arjen taitojen opetteluun ja hiomiseen. Lumilla alkaa jo olla jotain perustaitoja, varsinkin ikäisekseen, aika kivasti hallussa - toki tekemistäkin yhä on kuten alla oleva videokooste kertoo.
Lumin arkitaidot

Noiden lisäksi se kulkee hienosti vapaana mukana metsälenkeillä, pysyy pihalla, tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Pihalle ja varsinkaan tarhaan se sen sijaan ei haluaisi mennä - tähän ei tunnu edes lahjonta juuri vaikuttavan joten sinne sitten vain mennään kaulapannasta taluttamalla ja pääosin pentu tähän tyytyykin. Toki se yleensä saa jonkinlaisen palkan tarhaan mennessään joka tapauksessa, mutta kun sisällä oleminen olisi niin paljon hauskempaa...

Mutta se, mihin varsinaisesti aion käyttää tämän arkihaasteen, on hihnakävelyt. Maalaiskoiraa kun ei normaalisti kotosalla tarvitse hihnassa kuljetella, niin helposti se sitten vain jää tekemättä. Kun mennään ihmisten ilmoille niin koira on taluttimessa ja sitten ihmetellään että kylläpäs se vetää. Nii-in. Josko vaikka opettaisi sille jotakin? O:) Eli täten haastan itseni viemään Lumin kaksi kertaa viikossa kylille hihnalenkkeilemään sen puolisen tuntia kerrallaan. Keskittyen erityisesti siihen että kuljetaan vetämättä. Tulevalle rekikoiralle vetäminen on geeneissä mutta minua ei epäilytä hiukkaakaan, etteikö pentu oppisi erottamaan, milloin saa vetää ja milloin ei, kun se sitten jokus tulevaisuudessa aloittaa valjakkokoiran uransa. Varsinkin, kun vetämistä ei todellakaan ole tarkoitus kitkeä "kovalla kädellä" pois vaan luopumisen kautta ja oikeasta palkiten. Kuten tuosta videosta käy ilmi, luopumiselle on tehty jo aika hyvät pohjat joten periaatteessa ei tarvitse muuta kuin yleistää se koskemaan myös hihnassa kävelemistä. Tulen raportoimaan iloksenne, kuinka käy ;)

Joku aika sitten valitin sisäsiisteysongelmista ja mietin että tuleekohan jossain vaiheessa koiranpennuille samanlainen herkkyyskausi sen suhteen kuin ihmislapsille kuivaksiopetellessa. Väittäisin, että tulee, ja Lumin kohdalla se hetki on nyt. Ihan tässä parin päivän sisällä olen yhä useammin nähnyt sen kipittävän ovelle päin ja heti ulos päästyään se on yleensä pissannut. Aiemmin se vain pissasi juuri siihen kohtaan missä sattui kyseisellä hetkellä olemaan. Lisäksi se alkaa oppia lirauttamaan ennen kuin tulemme esimerkiksi pitemmän ulkoilun jälkeen takaisin sisälle . Tietenkin myös minä olen alkanut oppia, miltä juuri tämä pentu näyttää silloin kun se aikoo alkaa tekemään tarpeitaan.

Catch them being good. Lause jonka kuulin eräässä ihmisten oppimista ja motivoimista käsittelevässä seminaarissa, ja sopii erinomaisen hyvin myös koiriinkin. Oppiminen nopeutuu, kun keskitytään positiiviseen.

While surfing in Facebook I got around this "every day skills - dog training challenge". The idea is to use one hour every week to learn or practise an every day skill (such as walking nicely on a leash, passing other dogs, come when called, behave while having nails clipped / groomed... whatever your own dog is needing to practise) with your dog. You can divide the hour as many pieces as you like, or use the whole hour at once (which might not be so effective) ; but you should do it four weeks in a row. 

I think Lumi has a quite nice foundation for basic skills concerning her age. She is getting fluent with her "leave it" command, is able to rest calmly in a crate, comes when called, follows very nicely off-leash on our walks, sits and stays for a short amount of time (like waiting for food) and travels comfortably in a car.  Here is a short video of Lumi showing some of the things she has learned. How we have done this? Only with positive reinforcement. Catch them being good is a sentence I learned from one lecture about human motivation and learning and it also describes my philosophy with Lumi very well. Rewarding from good behaviour makes learning new skills faster.

What we furthermore still need to train though, is walking on a leash. As we live far n the backwoods of the countryside, Lumi spends most of her time without a leash while we are at home. She simply doesn't need one! Obviously that is a very good thing, but when going in to the town, she has to have her leash... She has been quite good with it until the past few weeks where she has started to show me some desire to pull - well, she is a sleddog after all ;) Some people say you should never teach your sleddog NOT to pull... I think it is nonsense. Running and pulling in a team are a whole different thing than taking a calm Sunday walk in the town. And the walks get way more relaxing for both of us if my little husky is not pulling my shoulder off! So, my challenge  is to take Lumi to town at least two times a week and train some Sunday walks. I will keep you posted on our progress. 



 

Voittajana maaliin

Luin jostakin hiljattain, lähinnä kisatreeniä ajatellen, että koira palaa kentälle aina siinä tunnetilassa, missä se lähti sieltä edellisen kerran. Valitettavasti ei ole nyt antaa lähdettä tälle väitteelle, mutta se jäi jonnekin takaraivoon raksuttamaan ja kuulostaa omaan korvaani varsin loogiselta. Jos koira lopettaa treenin voittajana, ehkä lelu suussa leuhottaen, niin johan se on seuraavalla kerralla kerjäämässä lisää, haastamassa vielä vähän enemmän. Jos koira sen sijaan lopettaa "huh nyt on puristettu viimeisetkin pisarat" - fiiliksellä, vaikka ihan näennäisesti iloisena ja tyytyväisenäkin, voi seuraavalla kerralla olla matalampi into työskennellä ja homma jäädä helpommin kesken. Tämä koskee pääasiassa ei-rodunomaisia käytöksiä kuten vaikkapa tokoa, joillekin ehkä myös agilitya, johon kaikilla koirilla ei ole sellaista sisäsyntyistä paloa. Sen sijaan vaikkapa hyvä rekikoira tai metsästyskoira kestää kyllä välillä tuon "viimeinen pisara" - fiiliksenkin koska sisäinen motivaatio tehdä  ko. asiaa (vetää rekeä, etsiä ja löytää riistaa) on niin äärimmäisen kova että se kantaa yli väsymyksenkin. Tottakai niidenkin pitää välillä päästä voittajana maaliin mutta voin vakuuttaa, että on aivan toinen asia kouluttaa huskysta rekikoiraa kuin agilitykoiraa, tokosta nyt puhumattakaan (been there, done that). Kouluttajan taitoa toki kysytään siinä, että osaa lopettaa treenin sen ollessa parhaimmillaan, mutta ihan aina se ei ole niin helppoa. Tekee mieli kokeilla, joskos se vielä kerran onnistuisi yhtä hienosti.. Ja toistoistahan koira oppii, joten eiköhän tehdä vielä yksi pätkä. Itse olen koko viime kesän Pihkan kanssa agilitytreeneissä opetellut (ja pääosin  mielestäni onnistunutkin!) että lopetetaan siihen parhaimpaan, silloin, kun fiilis on ylimmillään. On välillä vaatinut luonteenlujuutta sanoa koutseille ettei me tehdä enää,  nyt meni niin hyvin, kun samaisella radalla olisi voinut vielä kokeilla jotain eri ohjausta tai nipistää jostakin kaarroksesta muutaman sekunnin vähemmäksi. Pihka ei ole koira, jonka kanssa voi jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia pitkäksi aikaa, jos se tekee kerran tai kaksi oikein, homma on siinä. Kolmannella ja neljännellä toistolla se alkaa miettiä, pitäiskö tässä nyt sittenkin suorittaa jotakin muuta ja paketti hajoaa.

Lumiin tämä asia liittyy siten, että olen pyrkinyt sen ollessa mukana koulukäynneillä aina päättämään vierailun kun pentu on rauhallisessa ja rennossa, tasapainoisessa fiiliksessä. Toiveena se, että jonain kauniina päivänä tunnetila yhdistyy tilanteeseen ja pentu virittyy automaattisesti oikealle taajuudelle, kun saa liivit päälleen. Tänään oltiin jo aika lähellä, Lumi oli huomattavasti rauhallisempi kuin aiempina kertoina, malttoi kunnolla jäädä rapsutuksiin vaikka välillä meinasikin hepuloida pingispallosta (nuoret saivat luvan pelata hetken tehtyään sen tunnin aiheena olleet tehtävät). Lumille alkaa myös kehittyä sosiaalista pelisilmää, jota olen Pihkassa aina ihaillut. Pihka tietää, kenen luokse kannattaa mennä ja osaa lähestyä hienosti, ei liian tunkeilevasti vaan juuri niin, miten näitä nuoria pitääkin lähestyä. Tänään näin Lumin ensimmäisiä kertoja tekevän vähän samaa ja olin hyvin, hyvin tyytyväinen.

Loppukevennykseksi kotivideo, jossa Unna 5 v on harjoitusohjaajana Lumille. Alussa harjoitellaan jalkojen läpi tulemista ja seuraavaksi halin antamista (eli esimerkiksi pyörätuolissa olevan tervehtimistä - miksei tuota tosin voisi käyttää nuortenkin kanssa). Tuo halijuttu on ihan ensimmäinen harjoitus aiheesta ja Lumi on vielä aika rauhaton, mutta uskon sen kyllä muutaman harjoituskerran jälkeen oppivan melko nopeasti tassujen paikat ja odottamaan rapsutuksia. Tassujen ei ole tarkoitus olla sylissä vaan penkillä, jotta koiran paino ei tule asiakkaan päälle ja tilanne muodostu näin epämukavaksi. Kuva tärisee hieman, sillä kuvaajana toimi 4 -vuotias Oula ;) Mainiota, kun on innokkaat ja pätevät avustajat ihan omasta takaa!

Lumi ja Unna

Liebster Award

Miran Tassujen Alla-blogi laittoi tämmöisen haasteen. Suht uutena blogimaailmassa tämä olikin minulle aiemmin tuntematon suuruus, mutta kysymykset ovat ihan kivoja joten vastaillaanpas sitten :)

Homman nimi on seuraava..

Haaste kulkee blogista toiseen ja haasteen saa aina alle 200 lukijan blogi. Eli tällä jaamme näkyvyyttä niin haasteen antajalle, kun haasteen saajille :) Kiitä haasteen antajaa, vastaa hänen esittämiin kysymyksiin ja luo 11 uutta kysymystä. Sen jälkeen listaa 11 Liebester awardin ansaitsevaa blogia.

 

Kysymykset:

1. Ketä perheeseesi kuuluu?   Avomies, kaksi alle kouluikäistä lasta ja 23 koiraa, joista Lumi siis on nuorimmainen.
2. Missäpäin Suomea asutte ja miten? Kuusamossa, keskellä korpea pienessä vaaleansinisessä omakotitalossa. Pihalla ei vielä ole sitä perunamaata mutta iso koiratarha on!
3. Miten blogisi kertoo sinusta? Blogi kertoo Lumin matkasta pienestä pennusta aikuiseksi rekikoiraksi, parhaaksi ystäväksi, hienoksi Karva-Kaveriksi. Rivien välistä lukien se kertoo myös todella paljon minusta, arvoistani, suhteestani koiriin, ihmisiin ja ympäröivään luontoon.
   
4. Jos perustaisit blogin tänään, mistä se kertoisi tai olisiko sillä joku tietty teema? Tämä blogi on niin tuore että teema olisi varmaankin edelleen sama.
5. Miten olet päätynyt bloggaamaan? Aluksi kirjoittelin pääasiassa itseäni varten tietynlaista koulutuspäiväkirjaa Lumista, kun huomasin että Facebook-päivityksiä monikaan ei jaksa lukea. On myös kätevämpää kun Lumia koskien kaikki enemmän ja vähemmän merkittävät asiat ovat täällä samassa paikassa eikä sikin sokin Facebookin aikajanalla. Haaveilen, että jos vielä löydän jostain oikeanlaisen, toimivan sovelluksen, niin vuoden päästä printtaisin tämän kirjaksi itselleni. Jos joku tietää jo tämmöisen sovelluksen olemassaolosta, niin saa suositella!
6. Mitkä on 5 tärkeintä asiaa elämässäsi? Perhe, koirat, luonnon keskellä asuminen, työ joka on samalla elämäntapa (ja tässä päästään taas kohtaan koirat) ja terveys.
7. Jos olisi pakko luopua yhdestä tärkeimmästä asiasta, mikä se olisi? Varmaankin tuosta työstä luopuisin, elämäntavasta tosin en, ellei olisi aivan pakko.
8. Mitä teet yleensä ensimmäisenä aamulla kun heräät? Toivotan lapsille hyvät huomenet (ovat yleensä nousseet vähän ennen minua) ja päästän sisäkoirat ulos pissalle.
9. Kerro jostain rutiinistasi, eli miten teet jonkun asian kerta toisensa jälkeen Säännöllisten rutiinien muodostaminen on minulle hankalaa ja minulla on joku miltei pakkomielle keksiä aina erilaisia tapoja jokapäiväisten asioiden toteuttamiseen. No pyykkiä pesen varmaan joka päivä samalla tavalla (kaikenväriset sekaisin ja kirjopesuainetta perään) ja koirien ruokinta sentään menee kutakuinkin samalla kaavalla joka päivä. Eli huskeille on 5 kg lihaseosta sulamassa, jaan sen kahteen ämpäriin, vettä päälle niin että on miltei täynnä, lisätään sinkki-biotiinijauhe, 2,5 l Valion Extra Energy - puristenappulaa (on muuten hyvää evästä!) per sanko; nopea sekoitus ja annostelu tarhoissa suoraan kuppeihin. Joskus kun kyllästyn tähän rutiiniin niin otan koirat kolmessa erässä kerrallaan juoksutarhaan syömään mutta viime aikoina se on jäänyt jostain syystä vähemmälle.
10. Tiedätkö mitä on Karva-Kaverit? Tiedän sillä kuulummehan Lumin ja Pihkan kanssa heihin itsekin :)
11. Kesä vai talvi? Tarvitseeko tätä minulta edes kysyä... 

 

Temppukoulu jatkuu

Temppukoulussa ollaan siirrytty vaiheeseen, jossa Lumi opettelee tekemään minun kanssani osaamansa temput myös muiden ohjaajien kanssa. Tämän yhteydessä vaihdoin suulliset käskyt tempuista käsimerkkeihin, sillä ne ovat kaikille osapuolille selkeämpiä. Lumin on tulevaisuudessa tarkoitus pystyä tekemään yksinkertaisia temppuja kenen tahansa ohjeistamana, ja suullisissa käskyissä on niin paljon vaihtelua äänenpainoista ja sanomistyylistä lähtien, että koin käsimerkit yksinkertaisimmiksi. Jokaisen on helppo nostaa sormi pystyyn ja saada koira istumaan, tai kääntää sormi osoittamaan lattiaa maahanmenon merkiksi. Avokämmen ojennettuna tarkoittaa anna tassu, lattiaa koskettava sormenpää toimii signaalina "pum"-tempulle (kellahda kyljelleen). Harjoitusohjaajina on ollut pari opiskelijaa sekä tänään treenattiin vanhempieni kanssa. Ohessa pieni video Lumin harjoittelusta äitini ohjauksessa. Ihan täysin ärsykekontrollissa nuo käskyt eivät vielä ole, mutta mukavalta tuo yhteistyö silti näyttää. Nyt pitäisi vain saada mahdollisimman paljon muitakin ihmisiä Lumin kanssa "leikkimään", vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ;)

Temppuilua

Kyläilyreissu päätettiin näin:  Olipa kerran makkara
Pihka-raukka luuli varmaan tuota makkaraa oikeaksi kun silppusi sen palasiksi.... Ei huolta, Taneli-samojedi, Pihka on luvannut käydä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja tuoda jouluksi sinulle uuden..! 

Lumi is showing what she has learned lately. I changed the commands instead of verbal cues to hand signals since they are more easy to repeat the same way even if the handler would be different. In the future Lumi should be able to perform her tricks with "just about anyone". After some test attempts I learned that verbal cues can be difficult to repeat the same way if the handlers change, where as everyone can put their finger up meaning "sit" or finger down, meaning "lie down" . The following video is Lumi training with my mother. More test handlers are wanted, so volunteers welcome ;)

Lumi showing her tricks 
 

Ekalla keikalla

Karva-Kaveri Lumi kävi tänään ensimmäisellä virallisella koulukäynnillä yläkoululaisten erityisryhmissä. Hienot oranssit työliivitkin laitettiin päälle, joskin Lumin mielestä niitä olisi pitänyt saada maistaa... josko edes vähäsen?! Kovasti odotettuja on koirat aina näille tunneille ja itsellekin tulee niin hyvä mieli, kun näkee miten tärkeää työtä Karva-Kaverit tekevät vain olemalla ihan siinä, rapsuteltavana. Monelle nuorelle se voi olla yksi niitä harvoja mahdollisuuksia positiiviseen kosketukseen jonkun kanssa, jonkun, joka ei vaadi ja arvostele.
Samaan tilaan sattui sitten vielä MLL:n perhekerholaisiakin ja erityisesti taaperoikäiset olivat koirista kovin innoissaan. Meillä on onneksi koirat jo kotona tottuneita pieniinkin lapsiin joten erityisesti Pihka otti ilon irti kun tuli lisäkäsiä silittelemään ja rapsuttelemaan. Useamman pienen kanssa harjoiteltiin koiran koskettamista, sitä miten kivalta koirastakin tuntuu kun nätisti silitetään.

Ps. Yllä oleva kuva on lavastettu kotona omien muksujen kanssa, nuo vierailutilanteet ovat sen verran intensiivisiä itse kullekin ettei siellä voi (eikä toki saakaan, alaikäisten ollessa kyseessä) kameraa ulkoiluttaa.

Pps. Katsokaapa tuolta alempaa, mitä meille satoi toissa yönä... Viimeinkin, sanoisin! Lumi ei ollut ensilumesta millänsäkään, odotin jonkinlaista hepulointia mutta en tiedä mahtoiko edes huomata sen ihmeemmin. Aikuiset koirat sen sijaan ovat olleet kuin lentoon lähdössä, varsinkin kun nyt on pari päivää ollut sen viitisen astetta pakkastakin.


Lumi has made her first official visit as a "Furry Companion" to a local school class. She has been there a few times before together with Pihka, but this was the first time Lumi was there also "working" and wearing her brand new orange vest (she would have liked to taste the vest... just a little bit... ;) )The teachers say their students are always really looking forward to these classes and it is clearly visible for me too. Pihka and Lumi enjoy the attention and by just being there, give many positive experiences to these teenagers.

The photo above is taken at home with my own children, the visiting classes are so intense for me too that there rarely would be a chance for photographing - neither it is allowed. There have been many unforgettable experiences already and hopefully will be many more in years to come. 

Ps. Look what we have on the ground...!!  Lumi did not seem to make any fuss about the snow, but all the adult dogs surely did :) Hopefully the weather would stay cold like it has been these past few days and the winter would finally arrive for real.

Maalaiskoira kaupungissa

Olipa minulla pätevä pieni kaupunkikoira. Mukava nähdä että ne pienet osaset mitä ollaan harjoiteltu, ovat helposti yleistettävissä myös kaupunkiympäristössä. On niin helppo olla koiran kanssa, jolla on palikat kohdallaan!

Perjantaina tavattiin Kempeleessä velipoika Nuuskis aka Snufkin. Sisarukset olivat hyvin samankokoisia ja -oloisia, sillä erolla että Nuuskis on vähän rauhallisempi. Leikit jatkuivat saman tien siitä mihin ne jäivät pari viikkoa sitten, kun viimeksi tavattiin. Pentujen kuvat on ottanut Katarina Walker.

Sen verran Lumihiiwiö oli kyläreissusta innoissaan, että sisällä ei meinannut rauhoittua muuten kuin syliin, vaikka selvästi näki että silmät jo luppasee. Mutta en nuku kun täällä on niin kivaa! Syliin kuitenkin asettui ja nukahtikin lopulta ihan rennoksi.

Väsynyt pieni koipeliini. Bordercollie Finn vahtii unta.

 

 

 

 

 

 

Liikenne, valot, äänet ja hihnassa kävely olivat ihan iisi juttu kaupungissa. Vähän hankalaa Lumille oli ymmärtää, miksei jokainen vastaantuleva ihminen halunnut pysähtyä ihailemaan märkää, häntäänsä heiluttavaa koiranpentua, mutta toisena päivänä jo kohtaamisetkin alkoivat sujua paremmin. Hienosti alkoi mennä jakeluun myös "jätä"-käsky - miten erinomaista luopumisharjoittelua kun tuolla ihmisten ilmoilla on niin valtavasti ärsykkeitä kesyvariksista kebablaatikoihin ja muihin roskiin saakka.
Lumilla oli mukana seuraneitinä Pihka, joka näytti erinomaista esimerkkiä niin hississä ja portaissa kulkemisen, autossa matkustamisen kuin muunkin käyttäytymisen osalta. Ainoa asia, joka vielä oikeastaan ei suju mitenkään, ei kotona eikä juuri muuallakaan, on sisäsiisteys. Sinnikkäästä pihalle kuskaamisesta huolimatta pissat tulevat vielä ihan mihin sattuu, kakat sentään pääosin ulos. Ehkä tässä koiranpentujen sisäsiisteyskasvatuksessa tapahtuu samanlainen ihme kuin lasten kuivaksiopetuksessa - yhtenä yönä ne vain oppivat sen? Jokaiselle juuri yksilölliseen tahtiin ja juuri silloin kun sattuu olemaan se herkkyyskausi.
Sitä odotellessa....

Ps. Ensimmäiset neulahampaat ovat irronneet! Täytyy kyllä tunnustaa että niitä ei tule ikävä.

This weekend we spent some days in Oulu, the closest bit bigger town.  Pihka also joined us to show some good example to Lumi, since Pihka is always very calm and confident. I am a huge believer in letting older dogs show the puppies how to deal with different situations - obviously the puppies also need to learn to be without the pack and "on their own", but there are a lot of things other dogs can teach to youngsters faster than us. 
During those two days Lumi met her brother Snufkin and had a great time with his big brother Finn the Border Collie. The puppies continued their play like it had been yesterday when they met for the previous time. Lumi and Snufkin remind a lot of each other, apart from Snufkin being slightly calmer version of our Lumi the Snowstorm...
Lumi was also introduced to traffic, city noices, lights, travelling with the elevator - all of which she took as if she'd always been there. "Leave it" - command started to get pretty fluent, such an excellent chance for training with all the citybirds and carbage like kebab boxes people leave lying around! 
The night Lumi slept peacefully in her crate and in the morning she was full of energy again. We went to a local pet supply store (Lumi got some treats and a new tug-o-war toy) and did another city walk before it was time to say goodbye to city life and get back to the quiet countryside again. 

Me lähetään Isolle Kirkolle

Huomisiltapäivästä alkaen odotettavissa Oulussa Lumimyrskyvaara! Varoitus koskee erityisesti Kaakkurin ja lauttarannan välistä aluetta jossa tämä pieni pyörremyrskyksikin tituleerattava ilmiö tulee esiintymään seuraavan vuorokauden ajan.

Huomista automatkaa ajatellen käytiin vähän purkamassa paineita metsälenkillä. Ihan kuin tuo pentu siitä erityisemmin väsyisi ;) Mutta tulipahan hyvä mieli, luoksetulot alkaa pelata hyvin ja muutaman mukavan kuvankin sain aikaiseksi.
Sormikosketus onnistuu jo sujuvasti ja sen avulla tänään opeteltiinkin ohjaajan jalkojen välistä pujottelua uutena temppuna. Käskystä Lumi ei oikeastaan osaa vielä mitään (paitsi tulla luokse ja istua silloin kun sille sopii), mutta sillä alkaa olla aika kiva valikoima erilaisia käytöksiä joita se mielellään yrittää erilaisista vihjeistä palkkioita saadakseen. Aikaisemmat pennut olen kouluttanut aika tavoitehakuisesti joten tällainen "palikka sinne, toinen tänne" -rakentelu on ihan uutta ja uudella tavalla myös mielenkiintoista. Jännä nähdä, millainen kokonaisuus tästä paketista vielä saadaan.

Jalat alkaa olla jo niin pitkät etteivät mahdu enää kuvaankaan...

Beware, Oulu.. The Lumimyrsky is coming!