Lumimyrsky asettuu taloksi

Scroll down for blogpost in English.

Katselin tuossa kuvia tähän ensimmäiseen postaukseen. Kaikissa kuvissa suloinen pieni pentuni näyttää niin kovin seesteiseltä ja rauhalliselta. Sanovat, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. NOT.
Tämä on pentu, joka liikkuu, liikkuu ja liikkuu. Se juoksee vielä sittenkin kun on kesken laukka-askeleen väsähtänyt ja ruvennut nukkumaan. Oikeammin, se yleensä pitää napata syliin kesken sen laukka-askeleen, jolloin se yhtäkkiä huokaisee, pysähtyy ja sammuu siihen. Suloinen pieni otus.

Se myös ehtii joka paikkaan, kantaa suussaan pesäkoloonsa koiranpedille lasten unileluja, legoja (luoja tietää kuinka monta pikkulegoa se on jo niellyt... terveisiä vaan luottoeläinlääkärille, legot tulevat yleensä toisesta päästä ulos ilman ongelmia, eikö?!), hanskoja, pikkuautoja ja isännän villasukkia. Älkää kertoko isännälle tai lumimyrsky saattaa vielä päätyä tuiskuamaan pihalle. Toistaiseksi olemme selvinneet ilman aineellisia vahinkoja tarkan valvonnan ansiosta.

Meillä on viimeisen kahdentoista vuoden aikana kasvanut melko monta huskynpentua mutta tämä Lumimyrsky on kyllä aivan luku sinänsä. En ole ikinä tavannut 9-viikkoista pentua joka on näin energinen. Normaalisti sanottaisiin että anna sille aivotyötä, se rauhoittaa. Mehän olemmekin sitten opiskelleet tarjoamisen ja positiivisen ehdollistamisen kautta nyt viikon aikana istumiset ja maahanmenot, luopumisharjoituksiakin siinä sivussa. Lumi on nopeaoppinen ja huskyksi jaksaa yllättävän hyvin toistoja. Ei se tosin senkään jälkeen mene nukkumaan kun harjoitustuokio lopetetaan vaan yleensä käy vielä mutkan jos toisenkin. Harjoiteltavien asioiden listassa ykkösenä onkin kappas vain, rauhoittuminen. Aika mukavasti pentu alkaa jo syliin rauhoittua, samoin kevythäkkiin jota käytän päiväunipaikkana. Haasteellista sille on vielä rauhoittuminen ilman fyysistä apua silloin kun ympäristössä on ärsykkeitä, esimerkiksi leikkiviä lapsia. Olen yrittänyt "ylisiedättää" sitä näihin tilanteisiin antamalla sen vain hengailla mukana ajatuksella "kai se nyt joskus nukahtaa". Harvemmin. Väsyneenä se menee helposti ylikierroksille samaan tyyliin kuin pienet lapset ja on pakko pysäyttää ennen kuin homma yltyy aivan päättömäksi.

Tässä pieni pätkä tämänpäiväisiä maahanmenoharjoituksia: https://youtu.be/7q7xI4uyZ1o

Lasten kanssa Lumi tulee hienosti juttuun ja tykkääminen on legojen ja lelujen varastelusta huolimatta selkeästi molemminpuolista. Tänään teimme ensimmäistä kertaa harjoituksia joissa lapset (5- ja 4-vuotiaat) vuorotellen "kouluttivat" pentua, eli odottivat että se tarjoaa istumista tai maahanmenoa ja palkitsivat sitten makupalalla. Ohjeistin vieressä oikeaa palkkaushetkeä ja varsinkin vanhempi lapsista huomasi hienosti jutun jujun. Melkoisen mieltälämmittävää oli myös huomata hetkeä myöhemmin tytön ja pennun spontaani kahden lelun leikki, joka meni täysin "taiteen sääntöjen mukaisesti" kenenkään sitä heille opettamatta. Homma alkoi, kun tytär mietti, miten saisi Lumin palauttamaan lelun. "Nyt minä keksin!", hän tuumasi ja heitti lelun, Lumi ryntäsi sen perään, tyttö houkuttelee toisella lelulla pennun luokseen ja vaihtaa sen ensimmäiseen. Repimisleikkiä hetki ja taas lentää toinen. Katselin ihaillen ja poistuin takavasemmalle. Tuota ei osaa puolet aikuisistakaan koiraharrastajista ja tässä tämä neiti viis-vee keksii sen ihan itse.

Kaupunkikävelyjä pitäisi ottaa viikko-ohjelmaan myös. Pari kertaa ollaankin jo käyty Mustissa ja Mirrissä ostoksilla mutta ihan sellaista autojen ja liikenteen ihmettelyä, ja hihnassa kulkemista pitäisi saada aikaiseksi tehtyä enemmän. Olen hirvittävän laiska opettamaan koirille hihnakäytöstä kun täällä kotona korvessa ne kulkevat melkein aina vapaana joka paikkaan, mutta Lumin tulevaisuudensuunnitelmien takia tähän(kin) pitäisi panostaa. Meillä on tosiaan suuria suunnitelmia (no, ainakin omassa mittakaavassamme!) joista enemmän sitten kun pennulle tulee vähän ikää lisää. Siihen saakka mennään tällä "Temppu per viikko" - koulutussuunnitelmalla ja kyllä, koetan ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella sitä hihnakäytöstä myös.

As I was browsing through my pictures to choose the right ones for this post, I noticed that in almost all of them Lumi seems to be very calm and kind. You know the saying "a picture says more than a thousand words..." NOT in this case!

This little puppy has enormous amounts of energy. During my 12 years with sleddogs, I have had quite many puppies growing up and yet still, Lumi is something extraordinary. She just is unstoppable. She keeps running and running and running until she suddenly falls asleep in the middle of her lope. Or to be more honest, it usually means that I catch her in the middle of the lope and then she just gives a big sigh and curls up in my lap. Such a sweet little puppy. 


Usually they say that brain work makes the dogs tired. So we have been learning the sit and the down via positive reinforcement. Lumi is a fast learner and very keen to find out how to get the treat. Here is a small video clip filmed by my 4-year old son as Lumi and I were playing the down - game earlier today: https://youtu.be/7q7xI4uyZ1o 

Although Lumi does not seem to get relatively calmer after our short training sessions. She still has to steal a couple of children's toys and be at least a little mischievous. She seems to think that one can sleep when they get old - while they are still young and agile, why not to make the most out of it?!